Kamerakierros jatkuu

Kun vihdoin uskalsin ottaa harsot pois kasvimaalta, niin voit vain arvata, miten paljon alla oli vesiheinää! Nyt olen kitkenyt monen monta tuntia ja tilanne on jo aika hyvä.

Yrttimaan kulmauksessa kukkii ihanasti saksankurjenmiekka – taustalla vadelmarivistöjä.

Isäntä harasi tänään, niinikään useita tunteja, perunamaita. Varhaisperuna näyttää hienolta, talviperuna (ei näy kuvassa) on vielä ihan kesken. Penkkien alussa on valeistutuksessa muutama ostettu vadelmantaimi, jotka siirrämme uudelle, imeytyskentän viereiselle alueelle, kunhan sieltä on monivuotiset heinät ensin hävitetty.

Viime syksynä alulle pantu uusi mansikkamaa on miltei valmis, eilen laitoimme loppuja ostotaimia paikoilleen. Lajeina ovat nyt Polka, Bounty ja Honey. Jokunen rönsytaimi vielä tarvitaan – ne ovatkin juurtumassa  mullasasa pikkupurkeissaan (erottuvat mustina täplinä kankailla).

Pennalan joriini on kaunis! Olen niin iloinen, että olen saanut blogin kautta ystäviä, joiden kanssa olen voinut vaihtaa vanhoja lajikkeita. Kiitos teille!

Uuden, vain joriineille pyhitetyn kukkamaan multaan, kylvin keväällä väleihin ja etualalle piiankieltä ja istutin omia pikkiriikkisiä samettikukkia. Piiankielen sininen on ihana, se sopii kaikkien kaveriksi. Jos nuo muutamat oranssit samettiruusut riitelevät jatkossa värien puolesta, niin sitten ne on siirrettävä muualle. Nou hätä!

Leveälehtitädyke kukkii kauniisti ja

kivirinteessäkin on hiukan värejä.

Omenapuun tukkima sadevesikaivon salaojaputki on nyt saatu kuntoon. Putkessa ei ole enää reikiä – ei olisi koskaan pitänyt ollakaan! Varoen, pienellä istutuslapiolla kaivaen, saimme isännän kanssa putken omppopuun juurien alle ilman suurempia vaurioita. Nyt vedet valuvat isoon kivipesään, jonka Mikael huomaavaisesti merkkasi maalitolpilla – ettei kukaan mene työmaa-alueelle! Ja aikaa myöten nurmikko siistii mullokset – konnantatarkin kasvanee paikoilleen ylärinteeseen.

Kasvihuoneessa on tulossa paljon viinirypäleitä, Zilgaa.

Mutta se vasta on ihanaa, että ensimmäiset tomaatit ovat punastumassa! Ja tietysti Matina ehti ykköseksi. Otin varjostusharson eilen pois – tänä kesänä sitä ei varmaan olisi edes tarvittu. Ei ainakaan monena päivänä.

Voi kun tykkään tästä näystä! Ja se ihana kasvihuoneen tuoksu… Ei mene enää kauaa, kun voin istua punaisella tuolillani kypsien viinirypäleiden alla. Pitäisiköhän osasta niistä valmistaa viiniä? Jaahas. Saas nähdä. Aroniasta ainakin.

Mutta nyt aleetaan odotella ennustettua kesälämpöä. Sitä tosiaan on ikävä! Ja kyllä tähän kuivuuteen sopisi muutama sadekuurokin – niitäkin on pikkuisen ikävä 🙂 Tavataan taas, sitten kun on jotain uutta kerrottavaa!