Ennen kuin juhannuskoivut vietiin kokkotarpeiksi, niistä tehtiin jouluksi saunavihdat pakasteeseen. Tähän opetti meidän Taimi-anoppi kauan, kauan sitten ja perinne jatkuu yhä. Suosittelen, jos siihen teillä on mahdollisuus! Se tuoksu sitten aattosaunassa…
Mutta pysytään me vaan vielä kesässä: Ikinä ennen ei ole ollut näin paljon siperialaisen karhunvatukan kukkia! Kun vaan marjat ehtisivät kypsyä, kasvupaikka ei ole ihan parhaasta päästä. Viime syksynä siirsinkin pienen alun navetan seinustalle, jospa siellä olisi lämpimämpää.
Sitten kanalaan. Neljä suloista piiperoa syntyivät viikko sitten.
Nyt asustellaan jo ulkotarhassa, joka on varsinaisesta kanatarhasta erotettu tila entisine kanikoppeineen. Saa uusi perhe olla paremmin rauhassa ja poikasia on helpompi ottaa syliin kesyyntymään. Tuoli on Mikaelia varten.
On täällä niin mukavaa!
Nam nam, hyvää ruokaa! Piip piip…
Tulomatkalla pysähdyin joriinipenkin luo. Pennalan keltaiset ehtivät ensimmäisenä kukkaan, sillä kasvattelin niitä sisällä maaliskuun lopusta lähtien. Ihania! Mutta harsot ovat edelleen öisin paikoillaan, siltikin on hiukan hallajälkiä lehdistössä.
Yhtenä iltana istuttiin isännän kanssa tovi tuomipihlajien katveessa. Mukana oli lasilliset aroniaviiniä, rankan ahkeroinnin jälkeen oli hetki aikaa itselle. Pieni lätäkkö – lintujen juoma-allas – heijasteli kirkkaana illan taivaan väriä.
Ja Jamppa-kissa, tuo uskollinen ystävämme, seurasi hiljaisena kanssamme elämän menoa. Kylmän kevään hallajälkiä, lintujen pesimistä, hiiren piiperrystä nurmiheinässä. Mitäpä sitä viileänä kesäiltana muuta. Kaikki olivat tyytyväisiä osaansa.
Riitan puutarha ja mummolan riepumatto 
Voi miten suloisia nuo sun tipuset! Minä haluaisin meille myös jotain eläimiä mutta mutta….
Muuten, minunkin karhunvatukkani kukkii ihan hurjasti, oiskohan kevät ollut niille jotenkin
suosiollinen.
Sitä minäkin ajattelin karhunvatukkojen kukinnasta. Ei ne ainakaan kovin talvenarkoja ole, kun lumipeitettä ei ollut launkaan.
Ihanat piiperot, ihana tunnelma!
Kesän kohokohtia tämä tapahtuma…
Huomenta ! Voi miten pohmoisennäköisiä tipuset ovat, jospa oikeasti saisi koskettaa ! Ihana tuo Pennalan keltainen, pidä ihmeessä harsot edelleen. T Sinikka ps mulla pionit komeimmillaan, sade kuitenkin teki taas tuhoja, nupu ei jaksa avautua vaan mätänevät kosteudessa.
Se viininpunainen laji, jota sain sinulta, on kyllä myös nupulla, mutta Toivakan punaisessa ei näy vielä eikä sinun punaisessakaan. Odotellaan!
Suloisia tipuja. Minäkin haaveilen omista kanoista, mutta tässä elämäntilanteessa en uskalla ottaa lisää huollettavia. Ehkä joidenkin vuosien päästä…
Meilläkin on vain kesäkanoja, kun ei ole kunnollista talvikotia niille. Ihana juttu, että minulla on ystävä, joka ottaa ne talveksi hoitoon! Kukko tosin ei mahdu tähän joukkoon, harmi…