Tänään mekin olimme, useiden satojen katsojien joukossa, seuraamassa haikein mielin Keuruun pioneerirykmentin viimeistä paraatikatselmusta ja ohimarssia.
Kotoa lähtiessämme satoi lunta. On 17. kesäkuuta – tänään tuli kuluneeksi 42 vuotta häistämme. Silloin, kirkkoon kävellessämme, oli lämmin kesäsää, mutta nyt kylmä pohjoistuuli liehutti hiuksia ja lippuja – kaikilla oli vilu.
Keuruu oli niiden varuskuntapaikkakuntien listalla, jotka päätettiin säästösyistä lopettaa. Surullista.
Surullista kaupungille ja sen yrittäjille. Osa ostovoimasta lähtee.
Surullista niille, joiden työpaikka on ollut varuskunnassa ja jotka nyt joutuvat muuttamaan tai etsimään uuden työn. Jopa jäämään työttömiksi. Ja ehkä myymään rakkaan kotinsa.
Kenraalimajuri Liikola piti vaikuttavan puheen. jossa hän painotti sitä, että vain toimiva armeija on takuu hyökkäyksen ennaltaehkäisyyn ja puolustukseen. Euroopassa on riisuttu asevoimia, kun on ajateltu, että tänne ei sotia tule ja armeijaa tarvitaan vain kriisien hallinnassa tai muussa sen tapaisessa. Onneksi Suomi ei ole seurannut tätä esimerkkiä, joskin ainainen ja enenevä puute on rahasta, mistäs muusta.
Varuskuntien lakkautuksia voi puolustella sillä, että ikäluokat pienenvät ja säästöä syntyy. Mutta entä muutaman vuoden kuluttua? Ajatellaanko silloin ihan toisin?
Juuri tänä kesänä, juuri Ukrainan pelottavien tapahtumien jälkeen, olen kenraalimajurin kanssa hyvin samaa mieltä.
Ja juuri tänä kesänä, edellämainituista syistä, olen surullinen Keuruun varuskunnan lakkauttamisesta.
Toivon sydämestäni, rukoilen sydämestäni, että veteraanien työ ei ole mennyt hukkaan. Että saamme rakentaa tulevaisuutta ja elää vapaassa maassa edelleenkin. Että uhat väistyvät koko Euroopassa, ja että sinä ja minä, me kaikki, löydämme sisäisen rauhan.
Riitan puutarha ja mummolan riepumatto 
Hyvä Riitta,
KIITOS tästä tekstistä!
Tämä on surullista. Todella surullista. Tiedän, koska olen elänyt näissä tunnelmissa kapiaisen vaimona ja sotilaan lasten äitinä jo kohta kaksi ja puoli vuotta. Emme Keuruulla, mutta lakkautettavan varuskunnan varjossa silti.
Kiitos, että tällä kirjoituksella annoit oman tukesi! Ja kiitos, että olit Keuruulla paikanpäällä viimeistä paraatia katsomassa. Sekin on tukea niille, jotka tässä suuressa surussa ja mullistuksessa elävät.
Kyllä siellä kaikilla oli haikea tunnelma. Ja tosiaan, nuo sota-ajatukset ja itänaapuri kävivät usein mielessä. Surullista, että tämä supistus koskettaa teidän perhettännekin niin läheltä. Voimia ja jaksamista, toivottavasti tämä muutto jää viimeiseksi teille. Kaikkea hyvää!
Onnittelut teille. Todella kummallista säätä ollut.
Hienoa katseltavaa kuitenkin kun marssivat, vaikka ikävä tapahtuma kylälle.
Toivotaan lämpimämpää ilmaa .
Me tule tulemme suomeen Juhannukseksi. Pitää vaan ottaa lämpöisiä vaatteita mukaan.
Hyvää Juhannusta teille.♥
Tervetuloa! Kyllä sen sään pitäisihiukan lämmetäkin, mutta ensi yö on se kaikkein kylmin. Harsoja siellä ja täällä—