Kotilahdelle nousee joka kevät lahnajoukko kutemaan. Nyt on ollut taas se aika, hellesäiden myötä. Isäni sanoi aina, että silloin kukkii myös tuomi, niin nytkin!
Rantakaislikossa käy kuhina ja loiske.
Toisinaan kalan pää tai pyrstö vilahtavat vedessä.
Kangasalalaisen ystäväpariskunnan kanssa oli sovittu, että hekin tulevat sitten kutuaikaan kalakavereiksi isännälle ja minulle ja niin laskettiin ensimmäinen verkko kotirantaan. Aamulla, kauniissa, kesäisessä säässä,
kävimme isännän kanssa nostamassa sen pois. Yksi verkko, kolmetoista lahnaa.Huh!
Ja huh, miten sotkussa pyydys oli. Pelkkä mytty!
Eilen oli ruokana savustettua lahnaa, huomenna on vuorossa perinneherkku: Hiillostettu lahna.
Verkot laskettiin myös isomman järven puolelle – tässä upea ensimmäinen saalis: Kolme kuhaa, joista suurin 1,8 kg. Kaikkien yhteispaino 4,4 kg. No, toisena päivänä oli vaan hauki, joten hyvää tuuriahan se vain oli, että suuria kuhia saatiin noin monta.
Varhaiset kesäaamut: tyyni järvi, vihreät pellot, sininen taivas. Pääskyset ja kiuru, ruohon ja rannan tuoksu, käen kukunta. Esi-isien henki peltojen yllä.
Siinä sydämeni maisema. Jälleen kerran.
