Vihdoin pääsimme, kelien lämmettyä, kasvimaan kimppuun. Vuosia sitten nikkaroidut käytävälaatat olivat jo liian lahoja, mutta onneksi esikoinen sahaili joulun maissa uusia. Isäntä ruuvaili niitä nyt kasaan ja minä vedin pintaan halpaa punamaalia.
Ah ja voi, ihanaa! On niin nättiä, että!
Ja tämä kevään vihreys, siihen en kyllästy koskaan.
Kälyltä saamani kaktus on nyt kukkimisvuorossa. Terveiset Helsinkiin!
Mökillä taistelimme vesipumpun kanssa ja lopulta syykin selvisi: Putki oli vielä jäässä! Kun se oli kaivettu sammaleista esiin ja sulatetu, niin johan alkoi toimia. Illalla istuimme ulkona odottaen auringon laskemista. Trooppisen lämmintä – ilman hyttysiä!
Suloinen sisiliskokin taapersi puron yli johtavalla sillalla. Tämä pieni eläin saa minut aina iloiselle mielelle.
Maassa on vieläkin routaa ja onhan tuo lumeton talvi tehnyt muitakin ongelmia. Esimerkiksi kaikki värikkäät esikot, joita olin itse siemenistä kasvattanut, ovat nyt paleltuneet. Onneksi vanhat kannat – valkoinen ja lila – selvisivät.
Kasvihuone on myös lopullisessa kesäkunnossaan. Pienten muutosten myötä sain vihdoin mahtumaan sinne oman soppeni! Tällä vanhalla tuolilla, vanhan pöydän ääressä, rypäleterttujen alla – toisenlaista terapiaa, kanaterapian lisäksi.
Saapa nähdä, mitä ensi kesä tuo tullessaan kasvien tuholaisten kannalta, sillä löysin sitten kuitenkin vuorenkilpiä siivoillessani kaksi isokokoista kotiloa. Ovathan ne toki meillä asustaneet jo viime kesänä, mutta en vaan ole huomannut! Että silleen. Ei tarvitse enää pelätä, että niitä jostain meille tulisi…
Eilen tuli painostavan, seisovan kuumuuden jälkeen raikas ukkossade. Ihana tuoksu, ihana viserrys, ihana sumu…
ja ihanat pilvet.
Tervetuloa, kesä!
Riitan puutarha ja mummolan riepumatto 