Kirjoitin, klik, aiemmin, että ”löysin” meiltä syksyllä suurensuurimarjaisen mustaviinimarjapensaan. Se taitaa olla Pohjan jätti. Marjat olivat todella isoja ja herkullisia. Kaivoimme silloin jättiläisen huonolta kasvupaikaltaan marjatarhan rivistöön, mutta samalla ajattelin kokeilla, josko taivukkaat vielä syysmyöhään tekisivät juuria, jos ne painaa multaan. Vai kävisikö – apua – niin, että myöhäinen siirto tappaisi koko ison pensaan? Näin ne kuitenkin talvehtivat, kivet painoinaan ja lumettomina, mutta kyllä vaan alkoivat molemmat – sekä äiti että kolme lasta – keväällä lehteä pukata!
Viikko sitten rohkenin katkaista napanuorat emopensaaseen ja tarkistin, mitä mullan alla on tapahtunut. Paljon!
Ja tässä ne nyt sitten ovat, kolme uutta alkua. Onnea matkaan! Yritän pitää teistä hyvää huolta. Sitten syksyllä, kun ruukkuja on kerran suurennettu, pääsette vihdoin kokeilemaan oikein kunnolla omia siipiänne. Ei kun juurianne…
Riitan puutarha ja mummolan riepumatto 