Äitienpäivänä

Esikoisen purjehtiessa Pohjanmerellä kohti Kielin kanavaa saimme äitienpäivänä vieraiksemme  kuitenkin Mikaelin joukkoineen. Ja oli NIIN jännää! Isi oli illalla sanonut, että aamulla noustaan aikaisin hommailemaan yllätystä äidille ja mummille. Jo kuudelta ajatteli pikkurenki lähteä töihin, mutta jatkoi kuitenkin isin vieressä vielä toivin uniaan, kunnes kuulin askeleiden hiippailevan alakertaan. Siihen seuraan liittyi pappakin ja kolmistaan miehet ahkeroivat aamukahvipöytää kuntoon.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Hetken kuluttua pienet jalat tepsuttivat makuuhuoneen ovelle ja kirkas ääni ilmoitti, että mummi saa vielä nukkua, sillä heillä on alakerrassa hommat kesken. No, minähän ”jatkoin uniani”,  kunnes hetken päästä sama toistui. Väliaikailmoitus: Ei saa tulla alakertaan! Kolmannella kerralla suloinen, tiikeriyöpukuinen apuri pujahti peittoni alle ja kertoi, että heillä on tekeillä yllätys ja se on melkein valmis. Yritin udella, mikä se voisi olla, mutta eipä vaan kertonut pikkurenki! Salaisuuksia ei saa paljastaa.  Lopulta hän ei malttanut enää odotella, vaan ilmoitti, että nyt lähdetään.

Keittiön pöytä oli katettu kauniisti, orkidean kukat loistivat. Mummille oli pantu oikein neljä lautasliinaakin – kukahan miehistä osasi olla näin huomaavainen – ja voileipätarjotin näytti NIIN herkulliselta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Käenrieskoja on kaikkialla

Ajattelin silloin kiitollisena ja liikuttuneena, että tämä oli ensimmäinen kerta, kun pikkuinen lapsenlapsi oli tekemässä yllätystä minulle mummona. Ja sitä, kuinka tärkeää yllättäminen oli itsellenikin silloin, liki 60 vuotta sitten, kun äidin ja isän ollessa navetalla lähdin keräämään äitienpäiväaamuna käenrieskoja (valkovuokkoja meillä ei silloin vielä kasvanut) ja asettelin kahvipöydän mahdollisimman kauniiksi. Mummokin asui aivan naapurissa ja häntä tietenkin kävimme myös onnittelemassa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Noista aamuista jäi minulle kauniita muistoja – jäiköhän Mikaelillekin?

Haikein mielin vein löytämäni 16 auennutta valkovuokkoa illemmalla  äidin haudalle, kuten hän eläessään oli monta kertaa pyytänyt tekemään.

Mutta matka jatkuu.

Advertisements
Kategoria(t): Koti, Pikkuväen kanssa Avainsana(t): , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s