Apua, etanavaara!

Kävimme vappuna Viherlandiassa kevätretkellä ja vappulounaalla. Mukaan tarttui myös upea perheomenapuu, jonka ajattelimme istuttaa leikkimökin lähistölle. Puuhun on vartettu neljä eri lajiketta, joten pölytys onnistuu, vaikka taimi onkin kaukana muista omenapuista.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

Seuraavana päivänä kävimme  Keuruulla myymälässä, jossa oli juuri avattu uusi kesäpiha. Voi miten upeita alppiruusuja –  vain 9.90 euroa, iso, kukassa oleva pensas. No kotiinhan se lähti sekin. Olin etsinyt etanatietoa netistä ja arvatkaas mitä! Rhodon juurella bongasin etanan munia, ainakin luullakseni ne olivat niitä. Tosin en ennen ole nähnyt munia tai edes ajatellut etanoiden lisääntymistä… Yäk!!!  No millaisia ovat etanan munat? Taas kävi tietokone kuumana kun surffailin pää savuten. ”Nuppineulan pään kokoisia pyöreitä, läpikuultavia helmiä. Kun ne puristaa rikki, kuuluu poksahdus…” Ja kuului. Poks, poks, poks… kuoret vaan putosivat ruukkumullan pinnalle. Mutta yhtään elävää etanaa en nähnyt. Neuvokaapas nyt, rakkaat blogiystävät, että miten pitää toimia tai miten olisi pitänyt toimia?

Minun harmaat aivosoluni päättivät näin: Otin saavin, jonka pohjalle kaadoin etikkavettä. Laitoin saareksi ison puupalikan. Sen päälle alustalla oleva rhodo ja koko komeus terassille.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mullan päälle ripottelin etanasyöttejä, joita elävät etanat kuulemma popsivat ja kuolevat sitten viikossa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Omenapuunkin  päätin panna tarkkailuun. Se on ensin tyhjässä vadissa ja se suuremmassa vadissa,  jossa on myös etikkavettä. Mullassa etanasyöttejä. Päällä vielä varmistuksena hyttysverkosta leikattu suojarengas.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Nyt odottelen toiveikkaana virkistävää sadetta, mutta kauhuissani myös, että jostain ehkä pilkistää kaksi sarvea sitä sadetta ennustamaan. Sitten se utelias sarvipää etenee innoissaan ruukun reunaa alas kohti sisimmäistä vatia ja siitä ajattelisi suunnata suoraan kasvimaalle, mutta hups – tässähän on välissä etikkavettä! Ei pääse…paras palata popsimaan lisää torjuntarakeita… Haa!

Mutta olenko liian optimistinen? Omenapuun mullassa ei ollut pallukoita, joten sen taimen suhteen ei ole vaaraa. Vaan heitänkö Rhodon pannu-uuniin kukkineen päivineen,  siinä pulma. Oletko sinä taistellut etanoita vastaan? Tässä pari linkkiä aiheeseen: klik ja klik. Haloo, uskaltaako enää ostaa mitään taimia mistään???

 

P.s. Kyllä ne rhodon munat varmaankin olivat jotain lannoiterakeita, sellaisen vastauksen sain Viherlandian ihmisiltä. Että etanan munat ovat läpikuultavia, siis vaaleita, nämä muutamat rakeet olivat ruskeita. Huh! Se siitä sitten… ainakin toistaiseksi.

Mainokset
Kategoria(t): Piha ja puutarha Avainsana(t): , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

10 vastausta artikkeliin: Apua, etanavaara!

  1. Menettelysi on varmasti aivan oikea. Vaikka niin se taitaa olla, että etanoilta ei voi kokonaan välttyä, jos niitä vain seudulla on. Mutta kyllä niiden kanssa voi elää.

    Muuttaessamme tähän nykyiseen kotiimme vuonna 2002 puutarha oli ollut vuosia pahuuden vallassa ja täysin hoitamaton. Hyvin pian ymmärsimme, että puutarhassa mateli runsaasti espanjansiruetanoita. Maksoin meidän pojille tapporahaa kymmenen senttiä päästä ja saimme tällä tavoin kantaa merkittävästi pienennettyä. Samaan aikaan syötimme niille Mesurol-rakeita. Sitä ei kai enää oikein suosita, mutta silloin ei ollut muuta. Sinä vuonna talvi tuli äkisti ja kesti pitkään. Se hoiti loput etanat munat niin, että seuraavana kesänä etanoita ei näkynyt. Eikä ole näkynyt sen jälkeenkään.

    Paitsi viime kesänä niitä peijooneita näkyi jälleen, jonkin matkan päässä meiltä tiellä. Saa nähdä, kauanko niiltä kestää kulkeutua sieltä puutarhoihin. Viime talvi ei ainakaan niitä varmaan kiusannut. Lehtokotiloita meillä ei ole näkynyt, vaikka jossakin päin Turkua niitä on massoittain.

    Koivutisle on käsittääkseni hyvin tehokas torjunta-aine. Se on lisäksi täysin luonnonmukainen. Sen kaupallistamisessa on kai ollut jotain hankaluuksia, ja sen takia sitä ei varmaan ole kovin helpolla saatavana. Mutta esim. Hyötykasviyhdistyksen katalogissa se löytyy http://www.hyotykasviyhdistys.fi/uploads/tuoteluettelo_2014_2.pdf

  2. Leila sanoo:

    Onpas hyvä vielä olla kylmässä Pohjolassa! Ei ainakaan etanoita vielä.

  3. Rouva Hyrskyn Myrskyn sanoo:

    Meidänkin pihassa lehtokotiloita alkoi ilmaantumaan viime vuonna, eli tänä vuonna varmasti huomattavasti enemmän.Isompi etanoita ei onneksi vielä ole näkynyt. Kanat ainakin tykkäsivät ihan hirmuisesti lehtokotiloista. Haitaksi asti ei vielä ole ollut ja sama kuin sinulla vaidokkaat ja ostokset pelottavat hieman, että saako kylkiäisenä etanoita.

    • Tuo tieto rauhoitaakin hieman, siis että ei heti ainakaan mitään paniikkia!

      • Rouva Hyrskyn Myrskyn sanoo:

        Pakko kertoa. Sain juuri marjasinikuusaman alun ja meninkin purkkia, tämän postauksesi lukemisen jälkeen, tarkastelemaan. Ja voi hyssykät, siellä oli ainakin kotilon pienen pieniä kuoria, noita helmen näköisiä munia en nähnyt, mutta jonkun tehokuurin sekin taimi ennen istusta tulee saamaan!!

      • Olipas hyvä, että huomasit! Minä en jatkossa uskalla istuttaa mitään purkkitaimia ilman karanteenia!

  4. Konnadonna sanoo:

    Kotilot ovat levinneet meillekin. Muutamia oli viime kesänä, ferramolia kylvin kasvien juurelle. Tarkkana saa olla puutarhoilta tuotujen kasvien kanssa. Eräs puutarhuri kehotti upottamaan ostetut kasvit mäntysuopaveteen ennen puutarhaan istuttamista. Minä käännyin mitään ostamatta eräästä keuruulaisesta taimimyymälästä viime kesänä, kun huomasin keskellä kasveja purkin, mihin oli kerätty kotiloita suolan päälle.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s