Isä rakennutti meille siskoksille noin 60 vuotta sitten leikkimökin. Viime syksynä se siirrettiin naapurista, äitini pihapiiristä, meille. Kerroin tuosta ”lentomatkasta” täällä.
Mökki on ollut pihassamme Mikaelin ahkerassa käytössä, remonttipuoli siirtyi kuitenkin vasta tälle keväälle.
Sisäseinät olivat surkeasti tummuneet: Jostain syystä rakentajan entiset sormenjäljetkin olivat ilmestyneet aavemaisesti lautoihin.
Tarkempi tutkiminen keväällä paljasti, että ikkunanpielet…
…ja seinälaudat…
…sekä kaiteet,
monessa paikassa kaivattiin korjausta.
Viime viikolla remonttihomma alkoi. Muutama seinälauta ja nurkkalaudat uusittiin. Koko mökki maalattiin – uusittavat osat jo lautoina.
Sisäseinissä alkaa näkyä muuntumisleikin tuloksia…
…ja kun kattokin valmistui – kiitos naulapyssyn kanssa ahkeroineen Timon – niin tulipa valoisaa. Käsittelin seinät kahteen kertaan valkoisella saunasuojalla, joten jatkossa pintojen pitäisi pysyä vaaleina.
Ulkoisesti suurin muutos tuli kuistiin: Entinen ovikolo katosi ja tilalle tuli avara, kutsuva sisäänkäynti. Kaiteet uusittiin samanlaisiksi kuin meidän talossammekin. Ovi oli aiemmin ruskealla venelakalla käsitelty – homeinen sekin – hionta ja uusi väri saivat ihmeitä aikaan. Lopuksi lintupönttö paikoilleen. Puuttuu enää viirikukko, joka toivottavasti vielä ennen kesää lennähtää kesäkeittiön katolta uudelle paikalleen. Ja tietenkin kukkapenkki…
Kun vanhoja huonekaluja oli tuunattu ja maalattu ja kun kaiken kukkuraksi löysin kirpparilta wanhan, pellavaisen, käsintehdyn punatulkku-seinävaatteen, on kaikki nyt valmiina odottamassa pikkurenkiä ja pääsiäistä. Vanha mökki sai uuden ilmeen ja uuden, toivottavasti vuosikymmeniä kestävän elämän.
Riitan puutarha ja mummolan riepumatto 
Tulipa siitä suloinen, ihastuttava kerrassaan!
Olen itsekin NIIN iloinen siitä!
Hyvän näköinen leikkimökki.
Meidänkin pitäisi kunnostaa, leikkimökkiämme.
Pikkutytöt varmaan siitä ilostuisivat!
Voi, miten nätti siitä tuli! Suorastaan kutsuu leikkimään, viihtyisin tuolla itsekin:)
Mietinkin jo, että ei sinne ihan taida sänky mahtua…
No on kyllä kuin kamarelli!!
Meillä sattui olemaan vaalean, vanhan vihreän maalin loppujämä kahdeksan vuoden takaa. Sillä sitten maalasin entiset, jo muutenkin vanhat huonekalut. Tuosta punatulkkutaulusta kaikki lähti!