Meille niitä ilmestyi muutama vuosi sitten. Ei runsaasti, mutta kuitenkin aina toisinaan varsinkin tarkkanäköinen Mikael niitä lattialta huomasi. Tilanne oli muutenkin inhottava siksi, että nämä pienet mönkijät etsivät makeaa. Jos kakkupala jäi työpöydälle yöksi, saattoi olla varma, että aamulla murkkuja olisi pussissa ja niitä kävelisi jossain lähistöllä. Kerran Mikael pyysi hunajaa, mutta kun otin purkin esiin, sinne oli hukkunut monta kymmentä muurahaista – hyi! Vaan kuinka päästä eroon näistä ”kotieläimistä”? Monenlaisia ansoja virittelin turhaan, mutta sitten huomasin tämän tuotteen Rautian hyllyllä. Siinä lukee, että tehoaine on hunajaan sekoitettuna, joten muurahaiset vievät sitä innoissan pesäänsä ja niin koko pesä tuhoutuu. Jossain talon betonilaatan alla se pesä varmaan oli, kun keskeltä taloa, lattialistan alta, joskus vierailijoita liikkui. Ja ympäri vuoden, ihan kaikkina aikoina. Ei siis vain keväisin.
Ositin pakkauksen, jossa oli kaksi rasiaa. Sijoitin ne lattialle, aivan seinän viereen. Hetikohta alkoi näkyä liikettä ja muurahaiset tulivat innoissaan ruokailemaan. Nam, hunajaa! Mutta parin päivän kuluttua hiljeni. Täydellisesti. Ja siitä lähtien, jo kolmeen kuukauteen, meillä ei ole nähty yhtäkään murkkua! Ei, vaikka jätin kokeeksi avoimen hunajapurkin pöydälle. Muurahaisrasiat pidetään kuitenkin paikoillaan vielä jonkin aikaa. Ja varastossa on uusi pakkaus, jos tilanne toistuisi vaikkapa vuoden kuluttua. Tämä toimi ainakin meillä hienosti, joten en voi muuta sanoa, kuin että suosittelen!
Riitan puutarha ja mummolan riepumatto 
Suurkiitos vinkistä. Viime alkukesä oli talolla sellaista muurahaissotaa, että äidiltäni meinasi jo hermo mennä. Yhtenä kauhujen yönä ne olivat vallaneet hänen sänkynsä… Kesäkuussa, kun me olimme paikalla, yritimme etsiä otuksien päämajaa, mutta tuloksetta. Varmaan puolta tusinaa eri tappokeinoa kokeilimme kohtuullisen huonolla menestyksellä.
Tänä keväänä äiti on talolla vain käymäseltään, eikä edes ole tullut puheeksi, onko muurahaisia näkynyt. Ei varmaankaan, kun ei koko talosta löydy mitään mielenkiintoista syötävää, kun ei ole vakituisia asukkaita.
Kirjoitin tuon ”lääkkeen” nimen ylös ja menen heti huomenissa K-rautaan kyselemään. Saa velipoika pääsiäisenpyhinä viedä talolle varmuuden vuoksi.
Iloista viikonloppua, ystäväiseni!
Ei onneksi ole näkynyt. Ei hiiriäkään! Kiitos kissojen. Mutta savusaunassa jyrsivät hirsiä rikki. Sinne nurkkaan olen asettanut ihan vain täystuhoo. Jonkin aikaa pysyvät poissa, mutta nytkin taas olivat jauhaneet hirttä. Pitäisikin kokeilla tuota, kiitos!!
Leila, jos ne syövät hirttä, niin voi olla, että makea ei kiinnosta, Ennen oli myynnissä malasiinia, joka oli mahtava apu ulkoa keväisin sisälle tuleviinn uurahaisiin. Siitä tehdyllä liuoksella kastelin loppukesästä kastelukannulla kivijalan vierustat ulkoa päin, eivätkä muurahaiset menneet talon alle talveksi. Hävitin sillä myös muinoin kotipihassa olevan ison pesän ihan vaan kastelemalla. Mutta sitä ainetta ei enää ole – taisi olla liian myrkyllinen.
Muurahaisia on useita lajeja, kaikki eivät tule makean perään. Toivottavasti teidänkin kiusankappaleenne ovat sokeririippuvaisia! Onnea tälle yritykselle – toivottavasti se auttaa.Ja hyvää viikonloppua sinne eteläänkin!