Syksyllä kasvimaahan piilotetut talvivalkosipulit uinuvat vielä routaisessa maassa, mutta nyt on aika muistaa ottaa keväällä istutettavat esikasvatukseen. Loppuviikolla hain pihalta hiekkaa ja tökkäsin sipulit maitotölkkeihin juurtumaan. Hiukan vettä ja sitten vaan odotellaan toukokuuta. Ne kynnet, joista silloin on kasvanut terhakka, vihreä varren alku, erotellaan juurineen varovasti muista ja istutetaan kanankakkarakeilla terästetylle alueelle kasvimaalle, muutaman sentin syvyyteen. Ruohosilppua sitten lisäksi, kunhan sitä nurmikolta saa.
Heinäpelloilla on ollut vilskettä. Ikkunoista on tänä keväänä bongattu metsäkauriiden lisäksi jo joutsenia ja…
…kurkia.
Fasaanikukko on löytänyt puolison ja rääkyy aivan talon vieressä, etsien lintujen ruokintapaikoille pudonneita siemeniä. Kevään herätyskello on siis todennäköisesti viritetty. Noin kello kolmeksi ja siitä eteenpäin – aamuisin pari tuntia rääkymistä. Hoh hoijaa…
Minua on jännittänyt se, kuinka marjapensaat ja omenapuut ovat selvinneet lumettomasta ja ajoittain hyvinkin kylmästä talvesta. Siksi toin kevätleikkausten yhteydessä sisälle muutaman oksan ja nyt voin todeta ilokseni, että omppopuihin tulee todennäköisesti kukkia ja viinimarjoissakin on nupputerttuja. Vadelmat eivät voi ihan yhtä hyvin, mutta kyllä niihinkin on vihreää tulossa. Toivottavasti mustikat ja puolukatkin ovat pärjäilleet metsässä.
Nyt odotellaan sitten noitien ja pääsiäiskukkojen bongailua, jospa nekin pysähtyisivät pelloille! Kiikari valmiiksi ikkunan lähelle…
Riitan puutarha ja mummolan riepumatto 