Toiveita hiihtoladun varrelta

Kun hiihtelin omaa tahtiani Lapin maisemissa, minulla oli aikaa ajatella. Ja niin sitten ajattelin. Katselin, kuinka tuulenpuuskat lennättivät latu-urissa kevyitä kaarnanpaloja. Mietin toki sitä, tarttuisivatko ne liisteröityihin suksenpohjiin ja tökkäisivätkö sukset niin, että jopa kaatuisin. Mutta sitten mieleen tuli muita ajatuksia. Kuorilastut kisailivat, ajoivat toisiaan takaa. Ohittivat toisiaan, olivat kuin lapset. Leikkivät lapset.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Suomessa lasten on hyvä leikkiä. On monessa muussakin maassa, mutta ei kaikkialla. Uutisissa puhuttiin, kuinka pakistanilaiset lapset tekevät pitkiä päiviä muutaman sentin palkalla etsiessään kaatopaikoilta  jätepaperia Stora Enson tehtaalle Uruguayhin. Toisaalta kamalaa, toisaalta niinkin, että siellä ei ole mitään muutakaan työtä. Niillä lapsilla ei ole aikaa leikkiä, mutta onko heillä muutenkaan mitään odotettavaa tulevaisuudelta? Heillä on haaveita hyvistä ammateista, mutta useimmille ne jäävät vain haaveiksi.

Me kaikki haluamme lapsillemme hyvän tulevaisuuden. Haluamme tehdä heille valmiiksi tampatut ladut, joita pitkin on helppo hiihdellä.  Onko kuitenkin niin, että  tarjoamme kaiken  kullatulla tarjottimella, niin että he eivät osaakaan arvostaa sitä? Erään dokumentin mukaan amerikkalaiset lapset eivät enää tyydy mihinkään. Yltäkylläisyys on turruttanut tunteet. Töihin eivät halua aina lähteä edes kolmikymppiset nuorukaiset, vaan jäävät luusereina kotiin vanhempien elätettäviksi – juhlien yöt ja nukkuen päivät. Huh, ei kai sentään meillä Suomessa?

Katselin suolla hiihtäessäni käkkyrämäntyjä. Tämä puu on ollut jo vuosien ajan tarkkailuni suosikkikohde:

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Se yrittää kurotella korkeammalle, mutta ei voi sille mitään, että siemen on aikoinaan pudonnut huonoon maahan. Vuosi vuodelta oksat kuivettuvat, keloontuvat.  Talven lumitaakka painaa harteet kumaraan, suon kosteus tappaa juuret.

OLYMPUS DIGITAL CAMERATämä pieni alku kurkisteli terhakasti ja toiveikkaana minua lumihangesta. ”Katso nyt, miten pitkät neulaset minulla on! Kerran vielä kasvan suureksi ja kauniiksi, erilaiseksi kuin nuo muut.” Se raukka ei kuitenkaan vielä tiedä, että sekin on sattunut juurtumaan väärään paikkaan. Ei sillä ole ruusuista tulevaisuutta. Sen juuret ovat syvällä suon happamassa turpeessa, ei sieltä ponnisteta korkeuksiin. Se on kuin pakistanilainen lapsi kaatopaikalla, toivoen kurjuuden keskellä parempaa huomista. Uskoen parempaan huomiseen.

Tämä puu on jaksanut kasvattaa muutaman kävyn ennen kuolemaansa. Muutaman surkean, pienen kävyn.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ehkä sekin oli toivonut muuta, kuten karun merenluodon käkkyrämänty Marjatta Kurenniemen ihanassa satukirjassa ”Pilvipaimen”. Ehkä tuokin puu toivoi ennen kuolemaansa, että edes yksi sen siemenistä kulkisi, vaikkapa linnun viemänä, hyvälle kasvupaikalle, jossa se voisi itää ja kasvaa suureksi, komeaksi, suoraksi männyksi. Sen äiti olisi silloin jo kumarainen, surkean näköinen kuvatus, mutta kuitenkin muisto äidistä, joka kerran, kauan sitten, toivoi lapselleen vain hyvää. Parempaa tulevasiuutta kuin mitä se itse oli saanut.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Osaisimmepa aina arvostaa hyviä oloja, terveyttä, saamaamme apua. Valmiiksi tasoitettuja latuja, hyvin kasvaneita ihmistaimia. Olla kiitollisia siitä mitä meillä jo on, eikä vain surra  sitä, mitä meillä  ei ole. Toivo antaa voimaa sinnitellä, toivo paremmasta huomisesta. Pakistanissakin.

Mainokset
Kategoria(t): Matkat, Surusydämellä. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

4 vastausta artikkeliin: Toiveita hiihtoladun varrelta

  1. sylvi sanoo:

    Tuolla hiljaisuudessa onkin hyvä ajatella.
    Siellä tuntee itsensä olevan lähellä taivasta.
    Paljon hyviä ajatuksia meille jaoit.
    Hienot lapin kuvata. Kiitos.

    Tuli mieleen laulu jota lapissa veltaessamme usein lauloimme.”Erämaassa oppia voi sen tärke” on yksinkertainen j.n.e.

  2. Hyvinpä käytit hiljaiset hetkesi hiihtoladulla ja viisaita ajattelit! Ymmärrän, että meillä kotimaassakaan ei kaikilla ole asiat hyvin ja huono-osaisuus periytyy sukupolvelta toiselle. Mutta on meillä sentää mahdollisuuksia jokaisella. Kaikkialla ei ole niin, ja sen takia päätin nyt ensimmäistä kertaa elämässäni suunnata apuni ulkomaille; ryhdyin bisnesenkeliksi Naisten pankkiin. Ajattelen, että näin toimimalla voin antaa kehitysmaiden äideille mahdollisuuden luoda lapsilleen paremman kasvualustan. Niin että edes se yksi siemen voisi itää ja kantaa aikanaan kauniin sadon.. http://bisnesenkeli.info/mika-on-bisnesenkeli.php

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s