Hiihtämisen ihanuus ja kurjuus

Rentouttava lomareissu Ylläsjärven maisemissa on ohi. Sää seikkaili kauniista auringonpaisteesta myrskyyn ja pikkupakkasesta vesikeliin. Lunta oli perillä paljon, mutta menomatkalla vasta Iin paikkeilla alkoi tienvarsissa olla aurauksen jälkiä. Siihen saakka maisema oli yhtä kesäistä kuin Keuruullakin. Paluupäivän aamuna auringonsäteet kultasivat Ylläksen rinnettä…

…kymmenen tunnin kotimatkalla aurinko lämmitti autossa jo liikkaakin…

…ja kotona heräsimme tänä aamuna tällaiseen maisemaan.

Oli se vaan niin helppoa – hiihtämään lähteminen nimittäin. Kun pihassa odottivat isännän valmiiksi voitelemat sukset…

…ja mökkikylän vieressä…

…latukoneen valmiiksi tekemä, hyvin viitoitettu latu.

Kun suksien voitelu on onnistunut täydellisesti ja kun sääkin vielä suosii ulkoilijaa, niin mikä oli hiihdellessä!

Mutta aina ei voi olla niin täydellistä. Edes Lapissa tai nimenomaan Lapissa.  Alhaalla roikkuneet tummat pilvet putosivat yhä alemmas ja muuttivat koko maiseman.

Korkea tunturi hisseineen ja laskettelijoineen hävisi pilveen, tikkuisia lumikiteitä lensi navakassa tuulessa silmiin. Silmälasit jäätyivät, latukin katosi. Sukset lipsuivat jäisillä urilla niin, että jos vastatuulessa pysähtyi hetkeksi, lähtikin pakittamaan ihan itsekseen. Jalat olivat kipeät edellisten päivien urakoista ja mökkikylää kiertävään lenkkiin kului kohtuuttomasti aikaa. Korvissa kaikui koti-Keuruun vesijumpan vetäjän, Helin, kannustus: ”Vielä jaksaa!”

Kun myrskypäivän hiihtourakka oli juuri loppumassa, olin kuulevinani takaa hurinaa – suksien rahinan ja tuulen ulvonnan seasta. Latukone!

Kun se oli mennyt ohitseni, käännyin kuin uudesti syntyneenä ympäri ja lähdin takaisin samalle lenkille – myötätuuleen. Koska kone tamppasi uudet ladut, lumiseos oli erilaista ja suksiin tulikin yllättäen pitoa. Minusta tuntui, että suorastaan lensin myötätuulessa tuota uutta uraa eteenpäin – kuin luotijuna radallaan. Vielä jaksaa tämä mummo, hyvinkin!

Seuraavana päivänä myrsky oli mennyt menojaan.

Pohjoisen ankarat olosuhteet saivat minut kuitenkin mietteliääksi, mutta kerron  ajatuksistani toisella kerralla.