Tomaatintaimien hiihtoloma

Olen peitellyt tomaatin siemenet multaan yleensä helmikuun viimeisellä viikolla. Vuosi sitten olimme silloin Lapissa ja tuli ensimmäisen kerran vähän mietittävää, miten homma hoidetaan. Silloin keksin, että otanpa siementen lisäksi viilipurkkeihin valmiiksi multaa  mukaan ja panen taimet alulle Ylläsjärvellä. Onnistui ihan hyvin muuten, mutta huonossa valossa ja liiassa lämmössä taimet venähtivät, kuten silloin kirjoitin täällä.

Nyt on edessä sama reissu ja lisäsuunnitelmakin on valmiina: Kasvilamppu mukaan! Ongelmana hienoon ideaani tuli se, että aitan vintiltä löytämässäni ikivanhassa, ruosteisessa valaisimessa ( eihän sitä nyt uutta tämän vuoksi osteta) oli maadottamaton pää, siispä se ei sopinut nykyisiin pistorasioihin. Onneksi töpseleitä on kuitenkin myytävänä yksitellen, joten aamulla vaihdoin (tätä olen tehnyt ennenkin, rutiinia oli)  uuden pään vanhan tilalle. Toimii!

Ei tarvita muuta, tästä se lähtee. Ja tulomatkan terhakat (toivottavasti?) taimet reissaavat  matkaeväistä tyhjentyneessä kylmälaukussa. Kyllä ne ”surulliset tomaatintaimet” viimevuonnakin unohtivat surunsa nopeasti päästyään viileälle, valoisalle lasikuistin ikkunalle ison kasviloisteputken alle.  Toiveissa kangastelee siis yhtä hyvä tomaattisato kuin ennenkin! Voihan se sitäpaitsi olla, että Lapin hulluus tarttuu kasveihinkin. Niin että maku vain paranee… hih…