Pikku-Semmin muistolle

Pienten lasten kuolema ei ennenaikaan ollut ollenkaan harvinaista. Pikemminkin päinvastoin. Niin kävi yli sata vuotta sitten omassa suvussanikin – pieni poika kuoli vain kuusivuotiaana. Hän oli sairastunut punatautiin, vaikeaan ripuliin, joka siihen aikaan oli vaarallinen ja usein tappavakin.

Yli sata vuotta sitten kotitilalle syntyi pieni poika, Selimiksi nimetty ja Semmiksi kutsuttu. Myöhemmin perhe lisääntyi vielä kahdella tyttärellä. Voitte ymmärtää, millainen suru oli vanhemmilla, kun esikoinen sairastui kuusivuotiaana vakavasti. Lääkärin apuunkin turvauduttiin, mutta siitä huolimatta pikku -Semmi kuoli. Hänestä ei ole tiedossani yhtäkään valokuvaa, tässä vuonna 1914 otetussa kuvassa ovat kuitenkin hänen vanha isänsä, äiti sekä siskokset.  Sireenipensaasta kurkistaa joku talon työväestä.

Elli, Wilhelmiina, Seth, Senja Könttäri 1914Tuosta surullisesta päivästä lähtien vanhan talon sisäseinällä on roikkunut naulassa pieni sarkatakki, Semmin takki. Napit ovat eri paria, takki on kulunut leikeissä. Kun siivosimme huoneita häitäni varten, heitimme tuon muiston muun rojun mukana jätelavalle. Isä tuli sattumalta paikalle ja huomasi tyhjän naulakon: ”Missä Semmin takki on? Se on aina roikkunut tuossa ja se saa aina siinä roikkua. Jos takki häviää, se vie mennessään talon siunauksen.” Näin sanoi isä ja me lähdimme noloina penkomaan jätelavaa. Onneksi takki löytyi ja saatoimme isän iloksi tuoda aarteen takaisin omalle paikalleen.

Tässä se on. Naulassa, jossa se on aina riippunut ja johon se saa jäädä riippumaan minunkin jälkeeni.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Vanhan kaapin vetolaatikon pohjaan on kirjoitettu ikuisiksi ajoiksi talteen tärkeä resepti.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA”Koleraan tahi punatautiin otetaan portviiniä iso lasi ja ruokalusikka nisujauhoja ja jauhettua inkivärjä.”

Ettei enää kukaan talon lapsista kuolisi punatautiin ja että kaikkia sairastuneita voitaisiin heti alkaa hoitaa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Pientä Semmiä lääke ei auttanut, ehkä tauti oli jo liian pitkällä. Mutta jos lapsi olisi saanut elää, hänestä olisi ehkä tullut isäntä. Tyttäret olisivat lähteneet muualle miehelään – missähän päin Suomea minäkin siinä tapauksessa olisin syntynyt?

OLYMPUS DIGITAL CAMERATallessa on myös tämä kulunut, suutarin tekemä kenkäpari. Ovatko ne joskus kuuluneet pienelle Selim-pojalle?

OLYMPUS DIGITAL CAMERA Käydessäni hautausmaalla katselen aina pitkään ja surullisena tätä hautakiveä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAElämässä on paljon selittämättömiä asioita.

Mainokset
Kategoria(t): Koti, Surusydämellä Avainsana(t): . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

6 vastausta artikkeliin: Pikku-Semmin muistolle

  1. Nettimartta sanoo:

    Sulla on näitä liikuttavia tarinoita, talolla on pitkä historia.

  2. Rouva Hyrskyn Myrskyn sanoo:

    Mielenkiintoisia tarinoita, siis tositarinoita. Pidän kovasti sinun tavastasi kertoa.

  3. sylvi sanoo:

    Paljon on historiaa säilynyt talossanne.
    Minunkin yksi veljistä kuoili vatsatautiin pienenä, -45.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s