Elli-tätiä muistellen

Oma kummitätini oli mummoni sisko, Edla eli Elli. Isotädillä ei ollut omia lapsia, joten hän piti meistä sisaruksista paljon, asuimmehan jonkin aikaa samassa pihapiirissäkin. Ah ja voi ne Elli-tädin ihanat hapankermakakut… muistan sen tuoksunkin. Ja ne ikkunalasien väliin taitellut selstof-kääröt ja jäkälät sekä muut kauniit koristeet. Täti oli taiteellinen, josta muistona tämä koulutytön piirros kotitalosta – yli sadan vuoden takaa. Siinä kuvataan talot juuri niin kuin ne siihen aikaan olivat:  neljä taloa avaran pihapiirin ympärillä. Kivetkin ovat paikoillaan, tosin enää niitä ei ole. Lapsuuteni leikkeihin ne kuitenkin vielä kuuluivat.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kun tyhjensin tädin vanhaa peilikaappia, jonka sain suureksi ilokseni siirtää meidän makuuhuoneeseemme, sieltä löytyi tämäkin kortti vuodelta 1963:

OLYMPUS DIGITAL CAMERA Olin piirtänyt sen tädille, ehkä syntymäpäiväksi.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAKortti on neljätoistavuotiaan käsialaa, jätettäköön se omaan arvoonsa. Mutta runo on kaunis.  Kirjoitin niitä usein itsekin, tosin en enää muista, olisiko tuo sellainen. Joka tapauksessa se on niin suloinen, että panen sen tänne jakoon, tulevia aikoja varten. Teille, joilla vielä on tädit ja äidit…

”Rakas täti, hopeaa toivat vuodet hiuksillesi. Onko mitään kauniimpaa? Kyllä, kultasydämesi!”

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kummitäti kärsi vanhempana monista kivuista.  ”Otin Seliraania, ei auttanut. Otin Aspiriinia, ei auttanut.” Ja vieläkin peilipöydän laatikossa oli muistona tuolta ajalta viimeiset, käyttämättömät päänsärkypulveripakkaukset.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAMuistan kummitätini herttaisena ihmisenä, jolla oli aina aikaa minulle. Tässä kuvassa hän on oikealla, äitinsä ja Senja-sisarensa kanssa. Heidän veljensä Selim oli kuollut 6-vuotiaana, kerron hänen tarinansa toisella kerralla. Kuvan pieni poika tädin ja mummonsa kainalossa on oma isäni.

Senja, Wilhelmiina, Erkki ja ElliJa sitten se peilikaappi: Kulunut, hiukan rikkikin, mutta tulvillaan muistoja. Kiitos, rakas kummitäti. Kiitos, menneet sukupolvet. Arvostan teitä ja töitänne, päivä päivältä yhä enemmän.

Vanhapeilikaappi

Mainokset
Kategoria(t): Koti, Surusydämellä Avainsana(t): , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

2 vastausta artikkeliin: Elli-tätiä muistellen

  1. Konnadonna sanoo:

    Aivan mahtavia muistoja! Ja hienoa, että muistojen lisäksi on tallella jotakin ihan konkreettistakin. Blogissani on sinulle ”parhaat siemenvinkkini” -haaste:)

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s