Kaapissa lojui vanha, pitkä ja hiukan rikkinäinen yöpaita. Ajattelin jo heittää sen pois, mutta sitten välähti: Sehän on ihan tiikeriraitainen! Ja Mikaelin yksi suosikkihahmo on Nalle Puhin Tiikeri eli Tikru.
Jo jouluaikaan näytin yöpaitaa Mikaelille ja kysyin, haluaisiko hän Tikru-yökkärin. Jee! Tottakai! ”Ja mummo, teetkö sinä siihen hännänkin? Ja voiko sillä hännällä pomppia niinkuin Tikru?”
Lupasin tehdä hännän, mutta pomppiminen ei kyllä onnistuisi. Joka päivä jouluaikaan pikkurenki kyseli, koska alan tehdä tiikeripukua, mutta enhän minä ehtinyt. Lupasin valmistaa sen seuraavaa kertaa varten ja perjantaina sitten kiireellä hurruutin sitä, kun Mikael oli tulossa meille lauantaina.
Hännässä oli vähän miettimistä, ehkä sen ei kannataisi olla kiinteä. Jos vaikka siitä on yöllä haittaa? Ja kuka sen niin varmasti tietää, etteivät vaan tiikeritkin ota häntiä yöksi pois… Varmuudeksi kiinnitin sen tarranauhan pätkillä.
Saunan jälkeen vihdoin puettiin tiikeriyöpuku ylle… ja häntä! Kyllä oli iloinen poika! Vähän väliä hän juoksi peilille ja keikutteli peppuaan niin että häntä heilui.
Kelpasi siinä tiikerin soitella enon vanhalla melodicalla ja roikutella ”kaunista” häntäänsä tuolinreunalta.
Pienestä ne syntyvät nuo pienten lasten ilot. Mutta kyllä siitä ilosta levisi osa mummollekin, kun näki lapsen onnen!
Riitan puutarha ja mummolan riepumatto 
Ihanaa!
Hauskaa oli, koko viikonloppu!