Aamuhämärissä, pakkasen paukkuessa, kudoin sukkaa olohuoneessa. Katselin samalla aurongon nousemista järven takaa. Pilvet punertuivat ja vihdoin puiden lomasta loisti kirkas valo, kuin tulisoihtu. Muualla oli vielä hämärää.
Maantien varren koivukujan latvat alkoivat punertua: Valo kosketti jo niitä.
Matalalta tuleva valo osui yläkerran portaikon seinään, johon yksikään säde ei kesällä koskaan ulotu.
Hätkähdin varjoani: Valo kosketti myös minua.
Uutta kevättä ei mikään voi estää. Se tulee ja miltei yhtä varmasti tulevat nämä jokakeväiset siemenpussit!
Valolla on ihmeellinen voima, joka vaikuttaa myös ihmismieleen.
Pimeyden on aika antaa tilaa valolle. Kevään valolle.
Riitan puutarha ja mummolan riepumatto 
Kivan näköinen tuo portaikkokuva, ja siellähän tosiaan on kuvaajakin kuvassa:) Valolla ja auringolla on kyllä ihmeellinen voima, se piristää ja aktivoi – myös siivoamaan, kun auringon säteissä näkyy pölykin herkästi.
Pölyä, sitä kyllä huomataan. Ja nuo ikkunat…
Ihanan näköinen talvi teillä.
Ikkuna kuva todella hieno.♥
Onneksi on edes vähän lunta!
Hienoja maisemakuvia! Varsinkin viimeinen näkymä ikkunasta on tunnelmallinen. Siemenpussien katselu tuo kevään selvästi konkreettisemmaksi 🙂
Toinen tilaus tuli vuorokautta myöhemmin, joten aikaiset tilaukset tuottavat aikaisen postin ja saa varmemmin haluamaansa!