Joulun tuntua

Vielä ei voi laulaa, että olisi vain kolme yötä jouluun. Onneksi onkin muutama enemmän, sillä pikkuisen olisi loppupuuhia jäljellä. Kaikkea syömistä ei voi etukäteen tehdä! Mutta koristella voi, vaikka sekin on vuosien saatossa kummasti vähentynyt. Ovi kuitenkin on saanut perinteisen jouluilmeensä…

…ja punatulkku katselee aivan siinä vieressä ohikulkijoita.

Olkinauhoja on muuallakin, sillä ne ovat lempikoristeitani. Pienten oppilaiden tekemiä kauan, kauan sitten. Kiitos vieläkin! Muistan teitä aina näistä lahjoista.

Tontutkin ovat hiipineet esiin kotikoloistaan…

…tulevaa jouluvierastamme Mikaelia ilostuttamaan. Aiemmin nämä alakuvan serkukset viettivät jouluja toinen anopin ja toinen tädin luona. Nyt heistä kumpikin on lähtenyt taivaan kotiin ja tontut ovat palanneet meille kauniit muistot mukanaan.

Ystävät ovat tuoneet kukkia, jotka laitoin samaan koriin keittiön työpöydälle. Sieltä niitä voi katsella aamusta iltaan. Joulukukat ovat ihania, kiitos!

Erään joulutervehdyksen mukana tuli näin suloinen seimi. Kiitos sinne pohjoiseen, Lapin perukoille! Kaunis. En ole aiemmin tällaista koottavaa puukoristetta nähnyt. Vanhat puutulppaanit, joita joskus myytiin SPR:n joulumyyjäisissä, ovat myös rakkaita minulle.

Otin esille 1970-luvun loppupuolella savikurssilla valmistamani jouluseimen.  Niin kuin aina ennenkin.

Täytyy toki löytyä hetki myös joululauluille. Tämä kun on ainoa aika vuodesta, jolloin niitä soitetaan!

Lauantaina Keuruun kirkossa on perinteinen ”Hyvä Tuomas joulun tuopi” -konsertti, jossa kuunnellaan Ami Varjotietä ja Serena-kuoroa. Silloin viimeistään alkaa tuntua joululta, toivottavasti. Kunpa vielä saisimme lunta, sillä kuvan valkoinen on jo sulanut pois. Tuon aamun ruskotuksen kuitenkin muistan vielä kauan, sillä koko taivas, idästä etelään, oli punainen. Sitä kannatti ihailla koko sen ajan, kun värejä riitti.

Vuosia sitten pienellä kyläkoululla oli tarvetta pikkiriikkiselle joulurunolle koulun joulujuhlaan. Kirjoitin silloin tämän, ajatellen tarkoin kutakin rakkaista pikkuoppilaistani ja erityisesti heidän erilaista rohkeuttaan tulla esiintymään. Ihana muisto jäi siitäkin illasta!

Mitä on joulun tuntu?

Se on joulupiparin ruskea pinta, se on kanelintuoksuinen kynttiläilta.

Sen lahjaksi eilen pakeettiin käärin, kun illalla myöhään kotona häärin.

Se tupsuna keikkuu tontun vyössä kun kulkusten kilinä kaikuu yössä.

Se on hankien pakkashuntu. SITÄ on joulun tuntu!

Joulun tuntua teille kaikille!

Advertisement