Tämä aamu oli syyskauden kylmin, pakkasta kymmenen astetta. Eipä ihme, että tiaiset olivat jo heti hämärissä ruokailupaikoilla. Tinttien rasvamakkaroiden ja auringonkukansiementen lisäksi keltasirkuille on tarjolla kauroja, vaikka Jamppa-kissa joskus yrittääkin estää ruokailuja. Rontti! Se muuten muistuttaa tällä hetkellä ememmänkin leijonaa tuuheassa kaulurissaan. Ei ainakaan palele!
Ensimmäiset kauralyhteet on viety sekä omenapuun oksalle…
…että tulotien aidankaiteelle. Jospa joulukin osaisi nyt meille tulla.
Koristeomenapuussa roikkuu melkein joulupallon näköisiä kookospähkinän puolikkaita, joita löysin Tuurista. Täytyy katsastella, olisiko missään lähempänä niitä lisää, kun tuntuvat maistuvan niin hyvin! Tai voisin ehkä kokeilla sulattaa syötyihin kuoriin uusia rasvaseoksia. Niinpä taidan tehdäkin!
Isäntä höyläsi ja nikkaroi tervalepästä uunipellille sopivan juustonpaistoalustan.
Muutin nimittäin perinnettä ja aloin tehdä kulmikkaita juustoja. Grillikin on neliönmuotoisella alalla, joten tämä sopii oikein hyvin. Pitää vaan ostaa enemmän maitoa, ehkä kuusi litraa, että saa koko alustan kokoisen juuston.
Olen pikkuhiljaa leiponut kaikenlaista – joulua varten. Tämä gluteeniton peltileipä ilostutti silmiä ja maistui ihanalta, sillä vaihteeksi käytin osana jauhoseosta maalaispuodista ostamiani kaurajauhoja ja nesteenä leipäjuustosta ylijäänyttä heraa. Kurpitsansiemenetkin ovat herkkua – olisivat varmaan linnuillekin!
Sitten sokerina omien ilojen pohjalla: Eilen ja tänään urakoitiin isännän ja naapurin Arvon kanssa projekti ”puusohvan siirto”. Irronneita osia kaputeltiin paikoilleen, linnun kakkoja ja kymmenien vuosien pölyjä pestiin urakalla, patjoja leikeltiin (leipäveitsellä) sopivan kokoisiksi ja päällystettiin sopivilla kankailla. Tyynyjen väriä mietittiin ja ta-dam! Siinä se on! Iki-ikivanha mutta niin toivottu ja odotettu. Olen sanomattoman onnellinen siitä!
Riitan puutarha ja mummolan riepumatto 
Aivan täydellin tuo teidän sohvanne! Lintuja on hauska seurata, meillä onkin sen vuoksi läskit ja pähkinät sijoitettu keittiön ikkunan eteen. Äitini motkotti, kun linnut sotkevat, mutta vesi huuhtelee ja harja pesee.
Sohvassa on tosiaan ihanat puuleikkaukset! Istumismukavuuskin parani tyynykasan avulla… Ja lintuja meilläkin seurataan mielihyvin. Sotkua on keväällä, ei voi mitään, mutta jo aamukahvipöydässä niitä tarkkaillaan – muutkin kuin Jamppa-kissa!
Hyviä linnunsyöttöpaikkoja sinulla. Linnut tarvitsee kyllä ruokaa paljon. Kauralyhteet tuovat lapsuusmuistot. Meillä ei niitä ole enkä tiedä mistä saisin.
Mekin olemme jo ostaneet toisen säkillisen siemeniä.
Oikein mukavia päiviä sinne teille♥
Kauralyhteen ne syövät hetkessä, mutta on se muuten niin jouluisen näköinen!
HUomenta Riitta !
Kerrassaan upea sohva, onko tämäkin löytö oman navetan ylisiltä ? Onko se petsattu tummaksi ? Tummapunainen on todella hyvä väri valinta. Oma puusohvani on isäni lapsuudenkodista, 70-luvulla siinä nukuttiin siskon kanssa ja nyt se viettää eläkepäiviä keskikammarissa. Nuorisoa huvittaa, miten kaksi lasta voi nukkua kapeassa sohvassa. Ei se silloin kapea ollut, sisko seinän puolella ja minä lattian puolella.
Terveiset lumettomasta Helsingistä !
T Sini
Sohva on tosiaan ollut varastossa todella pitkään enkä vanhempien eläessä voinut ottaa sitä käyttöön. On kuitenkin taloon kuuluva, tehty varmaan 1800 luvun alkupuolella. Se on ootrattu punaruskeaksi, mutta toinen käsinoja on kulunut aivan puupinnalle. En tehnyt muuta kuin pesin, kun en tiedä vielä, olisiko joku muu hoito mahdollista. Unelman täyttymys, haaveilin tästä yli 20 vuotta!
Jee! Tuo on hyvä idea, tuo kulmikas leipäjuustoalusta! Olet kekseliäs! Hyvää joulunalusviikkoa teille sinne!!
Eikös tosiaan olekin hyvä idea! On se titetenkin helpompi tehdäkin kuin pyöreäksi sahattu 🙂