Leipäjuustokurssilla

Viime viikolla sain Saija-ystävältä mieluisan kutsun: Pääsin mukaan naapurikylään kyläyhdistyksen leipäjuustokurssille! Ensinnäkin oli mukava tutustua ihan vieraisiin ihmisiin ja huomata, että meitä yhdisti maaseutu ja sen leppoisa elämänmeno: Tuntui, että huone oli täynnä tuttuja, vaikka oikeasti tunsin vain yhden. Ja sitten se juuston teko! Äitini teki aikoinaan useinkin leipäjuustoa, mutta itselleni tuo kurssi oli ihan ensimmäinen kokemus. Sain nimittäin omakätisesti tehdä yhden juustoista. No, miten sitä sitten tehtiin?

Ensinnäkin suuressa kattilassa lämmitettiin  4 l käsittelemätöntä maitoa. Mielellään se kuulemma saisi olla poikimisen jälkeen noin viidennellä -kahdeksannella kerralla lypsettävää ns. välimaitoa, mutta tavallinenkin lypsymaito käy hyvin. Kun maito oli 37-asteista, siihen sekoitettiin 2 tl suolaa ja 1 rkl apteekista saatavaa juustonjuoksutinta.

Kattila siirrettiin lepäämään lämpimään vesialtaaseen ja peitettiin kannella. Muutaman minuutin kuluttua pintaa kokeiltiin varovasti ja kun se oli alkanut hyytyä, vispilä upotettiin seokseen pari kertaa, pohjaa myöten. Kun juustomassa näin rikotaan, se kuulemma juoksettuu nopeammin ja paremmin. Ei tosiaan kestänyt kuin pari minuuttia, niin kattilassa erottui hyytelöitynyt juusto. Ja sitten!

Pestyt kädet upotettiin siihen ihanan lämpimään liemeen, ja massaa keräiltiin rauhallisesti, reunoilta keskustaa kohti, kevyin puristuksin. Ei siinäkään kauaa kestänyt kun juusto oli vähän kukkakaalin tapainen köntti. Siinä vaiheessa se nostettiin herasta leivinpaperipyörylällä vuoratulle puualustalle ja siitä muotoiltiin pyöreä, melko paksu leipä. (Heralle voi jokainen keksiä käytön, ainakin sämpylataikinassa se hyödyntyy mainiosti. Ja mitä ne kaupan herajuomat ovat? Tuoremehua ja heraa vai  mitä?)

Sähköuunin grilli oli aiemmin pantu täysille ja puualusta nostettiin nyt ritilälle, kuuman vastuksen alle. Uuni on suojattava ainakin uunipellillä, sillä muutoin heraa valuu paistamisen aikana ja sotku on suuri! Opettajamme Teija neuvoi panemaan uunin pohjalle lisäksi froteepyyhkeen varmuussuojaksi. Mietin, josko koko paistoalustan voisi panna siististi reunalliselle pellille, itse taidan kokeilla niin.

Sitten vahditaan uunia, sillä vain muutaman minuutin kuluttua pintaan alkaa muodostua ruskeita pilkkuja. Älä polta, mutta anna kuitenkin ruskettua hyvin! Kun juusto on sopivan pilkullista, se käännetään tasaisen kannen sekä uuden leivinpaperin avulla ja pilkutetaan toinenkin puoli. Tässä yksi valmiista tuotteistamme. Lisäksi tietenkin lakkoja tai lakkahilloa. Aah ja nam!

Juustokärpäsen puremana kävin eilen ostamassa apteekin viimeisen juustonjuoksuttimen ja illalla haemme  maitoa tutulta maatilalta. Ja sitten… tiedät kyllä. Eipä enää jännitä juuston teko! Kiitos Aira-emäntä sekä Teija-opettaja ja koko Pengerjoen kylän kurssiväki! Toivottavasti tavataan vielä joskus!

Advertisement