Kummitusjuttu 2

Viimeksi kerroin haamusta, joka leijui pihamaalla kukkia keräilemässä. Tässä on toinen Senja-mummon tarina:

Talon asukkaat tiesivät, että tällä tilalla, joka 1800-luvulla oli vielä melko suuri, asui oma haltija. Hän piti huolta siitä, että kaikki sujui hyvin, kunhan häntä vain kunnioitettiin.

Viereinen järvenlahti on aina ollut kalaisa ja erityisesti tärkeää on ollut pyydystää keväisin lahnoja niiden kutuaikaan. Aapo-vaari, isäni äidin äidin isä, kalasti myös mielellään.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Oli toukokuun loppupuoli ja järviveden lämpeneminen toi tullessaan odotuksen suuresta kalansaaliista. Kun aika oli oikea, nousi viereisestä Tarhia-järvestä pikkuiseen lahteemme runsaasti lahnoja kutemaan. Niitä oli niin paljon, että rantakaislikot litisivät ja lätisivät, kalojen selät vain vilahtelivat toistensa lomassa. Silloin kannatti lähteä kiireen vilkkaa verkkoja virittelemään.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Saaliina olikin usein koppakaupalla isoja kaloja, joita sitten suolattiin talven varalle. Lahnojen liikkeitä kannatti rannassa tarkkailla ja laskea verkkoja tilanteen mukaan. Kerran iltamyöhään Aapo-vaari meni venevajaan verkkokasaan nukkumaan ja odottelemaan, kyllä siihen loiskeeseen kuitenkin havahtuisi. Mutta kuinka kävi: Aapo heräsi aina ulkona heinikossa! Hänet oli kannettu sisältä ulos. Sanoin mummolleni, että Aapo tietenkin käveli unissaan, mutta ei se kuulemma niin ollut, vaan Aapo-vaarin nukkumapaikka sattui olemaan talon haltijan koti. Ei siihen kahta mahtunut eikä haltijaa sitäpaitsi saanut suututtaa. Useamman kerran Aapo oli kannettu ulos, ennen kuin hän uskoi.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Niin tai näin, olen itsekin saanut kokea sen kutuloiskeen. Lahnoja on Könttärinlahdelta pyydystetty ainakin kaksisataa vuotta ja mekin jatkamme perinnettä, tosin huomattavasti pienemmässä mittakaavassa. Siitä, asuuko haltija vielä meillä, ei ole havaintoa, mutta aikoinaan se piti hyvää huolta talosta. Vain kerran kävi niin, että salama iski ns. yläsaliin ja sytytti oven vuorilautojen tilkkeenä olleet sammaleet palamaan.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mutta siinä tilanteessa ei haltijakaan voinut enää  auttaa, sillä synti, johon kesävieraat olivat sinä sunnuntaina kyseisessä huoneessa  syyllistyneet, oli sen ajan mittapuulla mitattuna raskas: He pelasivat korttia kirkonmenojen aikaan!

Kategoria(t): Aaveita ja jännitystä Avainsana(t): , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

2 vastausta artikkeliin: Kummitusjuttu 2

  1. tuksu sanoo:

    Ihana tarnia 🙂 Noita on vain meidän wanhoissa, ikiwanhoissa taloissa, navetoissa, liitereissä, riihissä, ladoissa 🙂 ja kas, sellaisessa mekin täällä asustamme 🙂 kaikessa ystävyydessä, toivon 🙂

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s