Kummitusjuttu 1

Tähän iltojen pohjattomaan pimeyteen ja myrskytuuleen sopisivat hyvin kummitusjutut, vai mitä? Taidankin kertoa niistä ensimmäisen, niin päästään alkuun.

Sukumme on asuttanut tätä paikkaa yli 150 vuotta. Itse olen jo kuudes sukupolvi, joka kävelee näitä pellonpientareita tuntien suurta rakkautta isien viljelemään maahan ja suvun vaiheisiin. Jokainen vanha valokuva saa minut innostumaan ja muistelemaan tai ainakin kuvittelemaan kyseistä aikaa. Lapsuuskotiini liittyy synkkä paikallishistoria (josta kirjoitan myöhemmin),  ehkä juuri sen vuoksi siellä on voinut aistia ihan oikeita kummituksiakin. Päätalo (perimmäisenä)  on rakennettu joskus 1800-luvun alkupuolella tai ehkä vieläkin aiemmin, kukaan ei sitä tarkasti tiedä. Taloa on aikoinaan asuttanut Keuruun lukkari ja rakennus on toiminut myös käräjäpaikkana. Kauniisti koristeltu talo vasemmalla on valmistunut vuonna 1881 ja se on ollut lähinnä kesävieraiden käytössä: Varakkaat perheet tulivat palvelijoineen maalle nauttimaan luonnosta ja sen antimista – samoja perheitä vuodesta toiseen. Maatilamatkailua jo silloin! Mutta nyt siis ensimmäinen kummitusjuttu.

Elettiin 1900-luvun alkua. Talon pihapiiri näytti silloin suurin piirtein tältä:

Könttäri 3-mv

Kansansoittajana tunnettu isän mummon veli eno-Kalle (kirjoitin hänestä aiemmin täällä) oli palaamassa piikatytön kanssa” iltajuoksulta”. Kalle Könttäri009Poiketessaan kesäyönä talon pihapiiriin, he molemmat huomasivat, että valkopukuinen nainen oli  keräämässä kukkia pihanurmikolta. Pari ihmetteli aluksi, miksi kummassa Rikka-mummo tekee näin keskellä yötä, mutta aikoessaan mennä lähemmäs kysymään, he huomasivat, että naisen jalat eivät koskettaneet maata vaan hän liihotteli nurmikon yllä. Kauhistuneina pari jäi katsomaan tapahtumia jotka jatkuivat siten, että haamu liihotteli tallin luo. Katseltuaan hetken ikkunasta se eteni takaisin päätalolle häviten äkisti porraspieleen. Oli pelottavaa, totta kai! Ja vieläkin pelottavammalta tuntui, kun kyseisestä tallista kuoli hevonen kahden viikon kuluttua. Taikuutta? Sattumaa? Kuvitelmaa?

Taustalla tässä alakuvassa näkyy talli, jonka toisesta ikkunasta haamu tuojotti hevosta. Tuo suloinen pikkupoika kissojen kanssa on isäni ja kuva on ehkä vuodelta 1927.

K

Tämän kummitusjutun kuulin Senja-mummoltani ensimmäisen kerran jo lapsena. Se on minulle tärkeä side menneeseen, olkoon sitten mitä onkin – jokainen päättäköön itse suhtautumisensa.  Muitakin juttuja on, jopa omia kokemuksia, mutta niistä myöhemmin! Päivä jatkuu tällä kertaa toisenlaisella jännityksellä: Saadaanko pitää sähköt, jotka tulivat kolmen tunnin tauon jälkeen juuri äsken. Myrsky riepottelee kovalla kädellä!

Kategoria(t): Aaveita ja jännitystä Avainsana(t): , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

6 vastausta artikkeliin: Kummitusjuttu 1

  1. Talvikki sanoo:

    Uskon juttusi kyllä. En tiedä hevosen kuolemasta – oliko sattumaa vai mitä, mutta uskon, että edesmenneet voivat näyttäytyä. Olisikohan tältäkin naiselta jääneet aikanaan kukat poimimatta. Sellaista hommaa pidettiin varmaan silloin turhanaikaisena. Viime kesänä oli samantapainen tapaus sukulaiseni kesäasumuksella, joka on myös tosi vanha talo. Kukaan ei kuitenkaan pelästynyt hahmoa, vaikka oli kuulemma tuntunut kuin aika olisi pysähtynyt. Useampi ihminen näki hänet yhtäaikaa ja jälkeen vanhoja valokuvia tutkittaessa kaikki näyn nähneet tunnistivat hänet kuvista samaksi ihmiseksi.

    • Mukava kuulla, Talvikki! Oma äitini aina hermostui, kun kerroin näistä asioista hänelle.Kummituksia ei kuulemma ole ja piste. Mutta tosiaan uskon itsekin, että tuollainen voi olla mahdollista.

  2. Leila sanoo:

    Kyllä näyttää komealta tuo pihapiiri. Onko talosta mitään historiikkia? Nyt kun täällä on tehty jo kaksi kylähistoriikkia, tuli mieleen. Ne ovat olleet ahkerasti luettuja kirjoja täällä ja aarteita. Siinä on keskeisenä se, että yksityisenkin ihmisen tarina ja talon tarina on tärkeä. Ja mielenkiintoinen!

    • Leila sanoo:

      Näitä on näitä kummituksia tai sellaisia sieluja, joita emme ymmärrä. Eikä niitä pelätä tarvitse. Ehkä auttaa…

    • Olen tosiaan kirjoittanut talteen kaiken sen tiedon, mikä minulla on talon historiasta. Muutamassa kyläjulkaisussa on aihetta niin ikään käsitelty sekä parissa kirjassa. Pihapiiriin kuului ennen neljä taloa pohjalaiseen tyyliin, nykyisin on jäljellä enää kaksi ja navetta kolmannen tilalla.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s