Syksy etenee eikä talven tuloa näytä estävän mikään. Saahan se toki tullakin, sillä kasvimaa on käännetty…
…ja kotirannan venekin siirretty talvilepoon.
Fasaanilauma ruokailee usein aivan talon lähellä…
…ja kauempana pellolla vierailee joutsenjoukko aterialla. Yhdessä perheessä on viisi poikasta, jotka eivät vielä jaksa pitkää matkaa lentää, joten kaikki peltoon karisseet ohranjyvät ovat tärkeää ravintoa. Mitenkähän perheen siltikään käy?
Suppiksia on kerätty ihan tarpeeksi. Yhdellä sieniretkellä…
…löysin maasta upean naavaparran. Hieno!
Toissaviikolla oli vanhempieni poismenon muistopäivä – sama päivä kummallakin, välissä kuitenkin kolme vuotta. Lämpöisiä ajatuksia molemmille ruusujen myötä.
Alapihalla loistaa vieläkin kukassa syysasteri, jonka soisin kaikkien pihoille kasvamaan. Eipä löydy kiitollisempaa myöhäissyksyn perennaa!
Ja vihdoin, pihatöiden päätyttyä, meikämummokin ehti harrastuksiinsa kuntosalille sekä vesijumppaan ja kaivoi iltasella lankakerät esiin komeron nurkasta: Aluksi varovainen käynnistys Mikaelin villasukilla, mutta käytännössä tämä kaikki tarkoittaa sitä, että matka kohti talvea voi minun puolestani alkaa.
Riitan puutarha ja mummolan riepumatto 
Olet löytänyt rattikanttarelliä.
Kumma kun meillä ei ole vielä niitä löytynyt. Muina vuosina on ollut vaikka kuinka paljon.
Näinhän se on täälläkin pihatyöt tehty.
Mukavaa viikonloppua sinne teille! ♥ ♥
Ei meilläkään yhtä paljon ollut kuin viime- ja toissavuonna, mutta oli kuitenkin.Kesä oli erittäin kuiva täällä päin. Hyvää viikonloppua teillekin!
Huomenta Riitta ! Kiitos taas kuulumisista. Oma pihani on jo peitelty talveksi, paitsi pihan viimeinen kukkija. Ei ole asteri vaan orvokki. Siementänyt itse ja sinnitellyt koko kesän kuivuudessa. Suunnittelin jo, että kuvaan sen lokakuun viimeisenä päivänä eli vielä odotellaan torstaita. Mukavaa viikkoa ! T Sini
Kiitos ”käynnistä”! On sinulla sitkeä ja kuivuutta kestävä orvokki!