Parikymmentä vuotta sitten pihalle istutettiin kaivinkoneella muutama isompi koivu. Nyt ne olivat jo suuria, liiankin suuria. Myrsky katkaisi kerran yhdestä latvaoksan ja aloimme pelätä, että lounaistuulet kaataisivat puut talon päälle. Kun isot koivut veivät lisäksi naapureiltaan voimia, päätimme, että kolmen puun neljästä on aika lähteä ennen kuin on liian myöhäistä.
Tuttu ammattilainen tuli hommiin ja isäntä avusti.
Hups! Tuli avaraa! Kuinkahan tähän silmät tottuvat… Nyt rungot odottavat riihellä pilkkomista ja risut on kerätty juhannuskokkoon.
Koska kaivuri oli muutenkin meillä hommissa, oli kätevää samalla kuopaista juurakot pois – multa vain pöllysi. Ensi kesänä, toivottavasti, nurmikko siistii rikotun alueen.
Kaikissa rungoissa oli jo lahoa. Kaatopäätös ei tosiaankaan ollut väärä, vaikka pihapuiden poistaminen on aina tunteellinen asia.
Sitten se varsinainen syy koivujen lähdölle: Pihaan piti saada tilaa, mutta miksi?
Kuva on vuodelta 1961. Vappuna meidän siskosten piti toki saada nylon-mekot ylle ja kaasupallotkin ostettiin. Tässä iloinen vappuposeeraus leikkimökin edustalla. Mökki on ollut nykyisellä paikallaan, vanhempieni pihassa, myös Mikaelille mieluinen leikkipaikka.
Noin 60-vuotias rakennus, muinoin Onnelaksi ristitty, on lapsenlapsille jo kerran kunnostettu, mutta jälleen päässyt painumaan maahan ja muutenkin vähän rapistumaan. Kunhan kesä koittaa, se tulee meidän pihassamme, koivujen tilalla, ilostuttamaan jo kolmannen sukupolven lapsia. Ainakin yksi pikkumies odottaa sitä aikaa malttamattomana…
Riitan puutarha ja mummolan riepumatto 
Samat on tunnelmat meidänkin pihapiirissä, eli heipat vanhoille puille ja olo on kuin olisi tarjottimella. 🙂
Niin se vaan on, että isoista puista on joskus voitava luopuakin!
On kyllä totta, että isojen pihapuiden kaataminen on tunteikasta hommaa. Parempi kaataa kuitenkin ennen kuin aiheuttavat vahinkoa ympäristölle. Mahtava tuo leikkimökki juttu, siitä tulee varmasti kiva paikka pikkumiehelle 🙂
Minäkin odotan leikkimökkiä kovasti. Sitten voi taas suunnitella ehkä uutta kukkapaikkaakin siihen viereen 🙂
Koivut kyllä vievät kaiken voiman muilta kasveilta ja kuivana kesänä imevät vedetkin. Äkkiä silmä tottuu uuteen näkymään, ja kiva saada lapsenlapsille leikkimökki lähemmäksi. Polttopuuta riittää noista kovasti:) Minäkin haluaisin tonttimme rajalta kaadattaa kaksi koivua, mutta kun naapurin rouva puolestaan on oikea puufani, niin annamme olla.
Siinäpä se onkin, kun kaikki eivät ole samaa mieltä asioista. Näissä koivuissa tosiaan paljastui yllättäen lahoviat, kaikissa! Eli ei ne aina tykkää siirroista, kun yritetään suurina saada kaivurilla uusille paikoille.