Pohjatuuli lakaisi kesän pois

Sää on muuttumassa kylmemmäksi, joten kellari on helppo viilentää. Ovet ovat auki päivisinkin ja raikas tuuli kuivattaa satavuotiasta kiviseinää.

Keräsimme kasvimaan satoa talteen: Mustajuuret olivat paksuja ja meheviä…

…porkkanat ja punajuuret mahtavia. Suurin yllätys oli kuitenkin palsternakkojen muhkeus, nyt on kyllä paistettava paksuimmista pihvejä!

Kasvihuonekin tyhjennettiin. Tomaatit olivat ehtineet punastua ja kellastua niin hyvin, että vihreitä ei juurikaan enää ollut jäljellä. Melkein ämpärillinen suuria ja kypsiä – mitä niille tekisin?

Osa tietenkin popsitaan tuosta vaan, ylimääräiset kirsikkatomaatit halkaisin ja jäädytin pellillä talven pizzoihin ja suolaisiin piirakoihin. Mieli teki kuitenkin kokeilla jotain uutta ja päädyin tällaiseen chutney-ohjeeseen. Nam!

Viimeisetkin omenat on mehustettu. Osa on vielä kuivumassa kuivurissa, osa leivinuunin päällä tällaisella ”jalkapallopelilaudalla”. Neulepuikkojen varsinainen työaika alkaa myöhemmin, hih…..

Viinirypäleitä jäi kaiken ahmimisen jälkeen vielä puolisen ämpärillistä ja päätin lisätä ne osaksi aroniaviiniä, joka toivottavasti alkaa tänä iltana pulputuksensa.

Leikkasin kasvihuoneessa viiniköynnökset: Vain kolme vahvaa päävartta, muut pois. Vahvoista varsista sivuhaarat poikki kahden lehden takaa. Tulipa autiota…

…ja näin iso kasa lähti kuivumaan oksien polttopaikalle. Yli puolet!

Vadelmat niputettiin  talviasentoon naruilla…

…mutta komposti sen kun kasvaa ja kasvaa.

Kasvimaalla on vieläkin kompostitäytettä, kunhan pakkanen ensin puree kaikki kukkaset. Ei raaski aiemmin!

Koska kesä vain jatkui, en ostanut yhtään krysanteemia. Siirryin suoraan callunoihin, jotka tuossa odottelevat hautausmaalle siirtoa.

Kanalassa on väki vähentynyt: Kukot kiekuvat nyt autuaammilla mailla. Niillä oli hyvä elämä, mutta se jäi pakosta lyhyeksi. Syyskylmä toi kuitenkin mukanaan syksyn herkut: Hernekeitto porisee hellalla ja leivinuunissa muhivat karjalanpaisti ja ohrapuuro. Kun eilen pullotin karvaisliköörin kevättä odottelemaan, ajattelin haikeana: Kesä on enää hyvästelyjä vailla. Tämä pitkä, lämmin kesä, iloineen ja suruineen. Näkisinpä vielä kurkiauran…