Tunteikas reissu Kotkaan

Viime viikonloppuna meillä oli kurssitapaaminen Kotkassa. Keväällä 42 vuotta sitten Jyväskylästä valmistui 30 työintoista lastentarhanopettajaa, joista nyt 10 oli mukana paikalla. En itse ole useinkaan päässyt mukaan, mutta nyt oli vihdoin mahdollisuus ja aikaa lähteä. Kuulumisien vaihdon jälkeen kävelimme syömään satamaravintola  Kairoon…

Kairon sisäänkäynnin seiniltä löytyy kirjoituksia vuosikymmenien takaa

…josta laulu ”Kotkan ruusu” kertoo. Tuota laulua tuli opiskeluaikana laulettua hyvin, hyvin usein, joten se oli meille kaikille muistorikas ruokailupaikka. Lopuksi näimme myös Kotkan kaupunginteatterin esittämän musikaalin Edith Piafin elämänkerrasta. Kiitos Hannele ja Pirjo järjestelyistä ja mukavasta päivästä!

Yövyimme satamahotellissa ja aamulla suuntasimme isännän kanssa Loviisan puolelle, Ahvenkoskelle. Sukulaismies Antti…

…oli käynyt etsimässä kalliot, joille sota-aikana oli pystytettynä korkea ilmavalvontatorni suojaamaan Ahvenkosken voimalaitosta…

…ja muutenkin eteläistä Suomea. Äiti kertoi usein lotta-ajastaan vuonna 1944 juuri tuolla samalla tornilla,

Äiti keväällä 1944 Ahvenkosken ilmavalvontatornilla

joten oli tunteita herättävä hetki kiivetä samaa, kivikkoista ja vaikeakulkuista rinnettä…

…ylös…

…aivan korkeimmalle huipulle, jossa edelleen oli nähtävissä neljä kallioon iskettyä rautaa – tornin pystytolppien kiinnitysraudat.

Tuo käynti jotenkin eheytti minua. Äidin viimeiset, alzheimerin pilaamat vuodet, olivat niin raskaat ja surulliset, että tämä konkreettinen kokemus äidin nuoruudesta sai pinnalle monia hyviä muistoja ja rauhoitti mieltä. Oli hyvä olla siellä ylhäällä, ikäänkuin lähempänä sitä iloista äitiä, jonka jostakin kaukaa muistan. Kuin häivähdys pyhiinvaellusmatkasta?

Isännän syntymäpäivänä olimme korkeuksissa…

Tapasimme myös 87-vuotiaan Alfin, jonka hiukan nuorempi Elsi-vaimo oli tuntenut äidin ollessaan samassa tornissa niin ikään lottana valvontatehtävissä. Ja miten hyvin he molemmat muistivat kaiken! Oli mahtavaa kuunnella niitä tarinoita, kiitos teille! Tässä kuvassa olemme  kansalaissodan päättymisen muistoksi viikkoa aiemmin pystytetyn  muistopaaden luona.

Kiven toisella puolen on teksti:

Ruokailimme Ruukinmyllyssä …

…ja kotimatkalla poikkesimme Lauri-enon kanssa vielä äidin isän haudalla, jonne tämä oli haudattu jo 1930-luvulla.

Kiitos, Antti, järjestelystä! Oli todella upeaa nähdä tuo kaikki. Kotkaan jäi muutenkin vielä monta tutkimatonta paikkaa, kuten esimerkiksi Sapokan puisto, josta näimme vain tämän vilauksen.

Siispä ensi kesänä täytyy lähteä hoitamaan homma loppuun! Jospa Antin idea muistolaatan asettamisesta tornin kalliolle ottaisi tuulta purjeisiinsa!

Niin, ja sitten vielä tämä kirja. Sitä täytyy kysellä etälainana Keuruun kirjastosta!