Viikonloppuna Mikaelkin ehti nostamaan sipulinsa. Mummi oli omansa jo hoitanut…
…mutta kesärenki oli vasta tulossa hommiin. Jo juna-asemalla hän ilmoitti mummille, että ”Minun sipulit on jo valmiit! Ne täytyy nostaa pois!” Ja niin tapahtui. Tyhjää sipuliriviä piti vielä vähän kuopsutella.
Näin paljon niitä tuli, ihan kuusi kappaletta.
Seuraavana päivänä kasvimaalta haettiin porkkanoita ruokapöytään. Se olikin hauska reissu, kuvat kertokoot:
Voi ihme, miten suureksi kukat olivat Mikaelin omalla kasvimaalla kasvaneet!
Ei ne kesärengin työt vielä tähän loppuneet, vaan sitten piti täyttää hiekalla nurmikossa kivien kaivamisen jäljiltä jääneitä kuoppia. Reippaasti vaan iso lasti…
…ohhoh, tuliko liikaa? Rankka ylämäki ja saappaatkin lipsuu. Auta pappa!
No niin. Tähän peruutetaan ja kipataan! Ihan niin kuin oikeat autoilijatkin.
Kyllä maalla on mukavaa!
Kiitos avusta, pikkurenki. Tervetuloa perunatalkoisiin!
Kyllä maalla ON mukavaa!
Ihana, kun pieni poika saa kokea jotain noin mahtavaa, oman kasvimaan sadon!
Ihan silmät kostui juttuasi lukiessa! Tuo pieni poika on oikea Onnen Pekka, kun olet hänen elämässään läsnä, oikeasti!
Mukavaa uutta viikkoa!
tuksu-mummeli wanhasta mummulasta
Kiitos, Tuksi, sanoistasi. Tulin niistä kovin iloiseksi – tässä vesivahingon keskellä. Mikael on rakkainta ja tärkeintä meille isovanhemille – tuttu tunne teillekin! Nautitaan mummoudesta niin kauan kuin sitä meille suodaan! Hyvää viikkoa sinullekin!