Hellekesän aurinko on antanut herkullisen maun kasvihuoneen sadolle. Tomaatteja – keltaisia, punaisia ja minejä – on kypsynyt ja syöty runsaasti kesäkuun loppupuolelta saakka.
Samoin kasvihuonekurkkuja. Kertaakaan emme ole kaupasta heinä- tai elokuussa näitä ostaneet ja ystävillekin on toisinaan riittänyt.
Munakoisosato jää niukaksi, mutta ainakin yksi taitaa ehtiä ruokapöytään.
Zilga-viinirypäle tuottaa myös runsaan sadon, joka on jo kypsymässä. Taidanpa kokeilla viiniinkin!
Kasvihuoneen ulkopuolella rönsyilee kesäkurpitsan lisäksi avomaankurkku: Siitäkin on jo, paitsi syöty, niin ensimmäiset 10 kiloa säilötty. Herkkukurkuiksi ja tietenkin myös ”ruotsalaisiksi valkosipulikurkuiksi”. Terveiset Sylville länsinaapuriin ja kiitos hyvästä ohjeesta!
Kanttarelleja tai muitakaan sieniä en ole löytänyt vielä lainkaan, mutta Lissu-ystävä toi tullessaan ihanan yllätyksen. Kiitos!
Loppukesä on upeaa aikaa keittiössä: Tuoreita marjoja, vihanneksia, juureksia ja kaikenlaista muutakin herkkua voi hakea päivittäin ulkoa, kasvimaalta tai -huoneesta. Tomaatit odottavat napostelua kupissa keittiön pöydällä ja kasvihuonekurkku muovipussissa, myös huoneenlämmössä. Jääkaapin kylmyys tuhoaa kesän maun!
Tässä vaiheessa vuotta puutarhuri saa vihdoin palkkansa. Ei euroina mutta monipuolisena ja terveellisenä ravintona. Todellista lähiruokaa!
Lihamurekkeella täytetty kesäkurpitsavene
Riitan puutarha ja mummolan riepumatto 
On herkkuja monenlaisia, nam nam. Oman puutarhan antimilla pärjäilee elokuussa mukavasti. Ja onhan ne itse kasvatetut tomaatit ja kurkut aivan ylivoimaisia maultaankin.
Makua ei tosiaan voita mikään!
kyllä sadonkorjuu aika on ihanaa. On niin paljon herkkuja. Omat kasvattama ovat paljon parempia kuin kaupasta ostetut.
Puutarhurin onnenpäitiä…