Kesäaikaan saa nauttia kaikenmoisesta kulttuurista ihan täällä kotipaikkakunnallakin. Varmaankin yksi upeimmista illoista oli viimeviikon perjantain Semmarien konsertti. Tästä linkistä löydät Suur-Keuruussa olleen kuvan tapahtumasta, itselläni ei valitettavasti ollut kameraa mukana. (Täältä voit kuunnella yhden esitetyistä kappaleista, niin tiedät mistä suurinpiirtein on kysymys.) Vanhan pappilan miljöö, järvenrantaan laskeva nurmikko jolla tuhatkunta iloista kuuntelijaa ja eläytyjää – osa huopien päällä maaten, osa penkeillä. Ja mahtava meno lavalla. Helteinen sää kruunasi hienon illan.
Eilen istuin iltasella pitemmän aikaa kanaterapiassa. Pikkutipuille on kasvanut jo kauniita höyheniä, varsinkin siipiin. Neljällä on pyrstö uhkaavasti törröllään – ovatkohan kukkoja? Kahdella on melko pienet ja enemmän alaspäin suuntautuvat pikkiriikkiset pyrstösulat.
Kun poistin pieniltä etuaitauksen, muiden oli tietenkin heti tultava tutkimaan tilannetta. Saattaisihan olla, että jotain herkullisempaa olisi senkin aidan takana.
Pieniä vähän ensin pelotti ja emokin varoitteli isosta vaarasta – no, isihän se siellä vaan oli – mutta sitten pikkuiset menivät turvaan siiven alle. Multakylpykin onnistuu täällä silkkihöyhenten suojassa!
Pilkku-Lotta ja Maijukka ovat kesyimmät ja tulevat jo ovelle vastaan. Aidan takana ruoho olisi niin vihreää.
Rouva mustissaan on menossa munimaan – ehkä. Välillä se vain luulee niin.
Mutta se, mikä herätti eilen mielenkiintoni, oli Siiri-neidin ja Kalle-kukon suhteen kehittyminen. Siiri on kasvanut kauniiksi nuorikoksi…
…täyttää pian viisi kuukautta ja tulee aikuisen ikään. Sen on Kallekin huomannut: Tähän saakka se on ajanut liian lähelle tulleen ja alimmaisena nokkimisjärjestyksessä olleen lapsosen perimmäiseen nurkkaan, mutta ei tänään. Siirikin oli selvästi kiinnostunut Kallesta: Se nokki vesiheinää aivan sen jalkojen juuressa pelkäämättä hätistelyä, höyhenet pyyhkäisivät ohimennen toisiaan. Kalle suki sulkiaan ja selvitteli kurkkuaan, meni sitten lepäämään aivan Siirin viereen, joka muka nukkui silmät kiinni kannon päässä. Vanhemmat rouvat, lempivaimot Saimi ja Pilkku-Lotta, olivat aika närkästyneitä: Töyhtöpäinen Saimi nipisti Siiriä ohi mennessään siiven sulista oikein kunnolla ja Pilkku-Lotta teki takaa päin yllätyshyökkäyksen. Ei tosiaan ole kanallekaan helppoa katsella nuoren ja norjan neitosen kehitystä mahdollisesti jopa isännän lempivaimoksi!
Siiri ja Kalle
Mutta Kalle-paran nokka on jälleen alkanut kasvaa. Voi harmi! Toivottavasti ongelma ei periydy pikkuisille!
Riitan puutarha ja mummolan riepumatto 
Ihana juttu kanalasta taas kerran 🙂
Tulee niin ”tutuksi” noiden kanssa, tarinasi myötä.
Kiitokset ja mukavaa keskikesän iltaa sinne 🙂
tuksu
Kiitos, kiitos! Ilta kuluukin mukavasti kesäteatteria seuraten. Ihania iltoja sinnekin!
Olipa taas niin mukavaa luettavaa ja katsottavaa kanalastasi, teatterissa tosiaan. Viihtyisin minäkin siellä!
kyllä se on niin, että jos valita saisin, niin siellä viettäisin monta tuntia päivässä!
Meillä on samat aatokset. Minun mottoni on: onni on arjessa.
Sulla on paljon kaunista ja herkullista pihapiirissäs ja läheiset rakkaat.
Hyvä motto! Eikä se juhlakaan juhlalta tuntuisi, jos sitä aina elämässä olisi.