Kesäkukkia ruukuissa ja vähän muutakin juttua

Ruukuissa kasvavat kesäkukat ovat kauniita. Hellesäällä niitä on kuitenkin kasteltava päivittäin ja painavina niitä on  hankala liikutella keväisin ja syksyisin. Tässä syitä, miksi en kovin montaa isoa multa-astiaa meille halua – jotakin kuitenkin on.

Etupihan saviruukussa on valkoisia orvokkeja, joita saimme anopin suruvalittelukukkina. Kauniisti kukkivat edelleen kannan, lobelioiden ja pelakuiden seurassa. Kiitos antajalle!

Terassilla on painava viherrys, joka on jo tuottanut monta herkullista kesäkurpitsaa. Siemenpussissa luki, että lajike on suunniteltu nimenomaan ruukkuviljelyyn.

Kevään ensimmäinen hankinta vapun vaiheilta: Erivärisiä orvokkeja. Nekin voivat vielä ihan hyvin varjoisassa kasvupaikassaan.

Vanhassa risassa olkalaukussa on myös kasteltavaa. Painoa ei asetelmalla ole paljon, mutta  tulotien portin pielessä roikkuvalle kaunistukselle kastelumatkaa kertyy pisimmälle.

Saamiamme valkoisia orvokkeja on lisää täällä…

…mutta eniten vettä tarvitsee tämä joriini, joka ei vielä edes kuki.

En muista tämän kasvin nimeä, mutta se oli niin kivan oloinen, että ihan pakolla halusi mukaani torilta, kun hintakin oli jo juhannuksen pehmentämä.

Tässäpä tärkeimmät isot ruukut olivatkin. Kun joukkoon lisätään vielä muutama pienempi, niin sanoisin, että ihan liikaa! Monta kannullista vettä ja monta väsynyttä askelta saa päivittäin näidenkin vuoksi ottaa. No, hyötyliikuntaa.

Sitten katsaus avomaalle, jossa eilen kastelun hoiti yllättävän rankka ukkoskuuro. (Kuvissa näkyy vielä helteen uuvuttama nurmikko).

Kasvimaan laitamilla on kukassa rusko- ja päivänliljoja. Terveiset Raahen Ruusumuorille, sinulta sain matalaa lajiketta!

Kuunliljat ovat peittäneet suojaansa kevään sipulikukkien lehdet. Hyvä yhdistelmä!

Alapihalla kukkivat pionit…

…unikot ja tarha-alpi…

…sekä kiven päällä maksaruohot.

Arovuokko on kukkinut jo pitkään. Siirrän sen jossain vaiheessa muualle, sellaiseen paikkaan, missä sillä on tilaa levitä rauhassa.

Kivipengerryskin jo kukkii…

…ja jalopähkämö keijuangervon seurassa. Näissä kahdessa kuvassa kameran asetukset olivat pielessä, siksi värit ovat kummalliset!

Mutta tässä sitten on se tämän kesän murhe: Mikä ötökkä tuhosi mansikkamaan? Vielä vuosi sitten kasvu oli rehevää, nyt lehdet on syöty pitsiksi ja marjat pieniä, kovia nappuloita. Onhan tällä marjamaalla jo ikää viisi vuotta, mutta näin totaalista ja kerralla tapahtuvaa tuhoa en muista koskaan edellisissä mansikkamaissanikaan olleen.

Tuurin reissulta tarttuikin mukaan metreittäin myytävää, leveää mansikkakangasta ja edessä on uuden maan perustaminen. Kauas entisestä!

Siinäpä on puuhastelun aihetta mummulle ja papalle. Ei tule aika pitkäksi! Ja jos väsymys iskee, niin kanaterapia auttaa. Siitä saivat torstaina osansa myös paikallislehden,  SuurKeuruun, lukijat. Me emme asu taajamassa vaan haja-asutusalueella, eli terveydensuojeluviranomaiselle ei tarvitse tästä kanatarhasta ilmoittaa. Riittää, kun rekisteröityy maataloustoimistoon eläinten pitäjäksi kahdella eri kaavakenipulla. Sekin jo mielestäni vähän kummallista. Mutta lintuinfluenssa sai aikaan kummallisia asioita.

Advertisement