Päivää ennen juhannusaattoa isäntä suolasi kaslerin rosvopaistia varten 10-prosenttisella suolavedellä. Sitten viiltoihin upotettiin valkosipulinkynsiviipaleita ja pintaan hierottiin yrtti-öljyseos…
…ja lopuksi koko komeus käärittiin ensin leivinpaperiin ja sitten tiukkaan folioon.
Paketti odotteli yön yli jääkaapissa – aattona vuorossa oli kerros märkiä sanomalehtiä ja jälleen folio. Sitten vasta monttuun, jota isäntä oli lämmittänyt muutaman tunnin. Kerroin aiemmin meidän rosvopaistiuunistamme täällä.
Koivuja haettiin, totta kai.
Mikael makasi iloissaan koivukuorman päällä.
Kesäinen kukkakimppu, se kuuluu juhannukseen!
Ja lippu…
…sekä juhannuskokko.
Juhannuspäivänä tuuli melkoisesti, joten oli mitä parhain sää leijan lennätykseen. Tässä kuvassa näkyy ylhäällä vasemmalla Mikaelin lokkileija ja oikealla toinenkin, jonka lennätyksessä oli aika lailla haastetta.
Kuukausimansikat alkoivat jo kypsyä ja pikkumiehellä riitti työtä oman kasvimaan kastelussa. Voi miten isoksi olivat ainokaisen Timo-perunan varret kasvaneet! Sitä ihmeteltiin moneen kertaan.
Nyt juhannusaika on kuitenkin vain muisto.
Mutta vielä on kesää jäljellä!
