Ei uskoisi, miten nopeasti pienet piiperot kasvavat! Pari päivää sisätiloissa ja sitten jo siirsimmekin ne ulkotarhaan. Onneksi kaikki oli jo valmiina: Muiden kanojen aitauksessa on pienempisilmäinen häkki. Toisessa päädyssä on upea pikkuinen koti olkipehmusteineen: Vanha kanikoppi sai näin uuden käytön. Verkko on niitattu oviaukon ympärille tiiviisti, ettei tule karkaamisia.
Jamppa-kissa saa myös pysyä aidan toisella puolella. Hui!
Katosta osa on päällystetty vanhalla lattiamuovilla sateen ja liian auringon varalta. Isossa seinäverkossa roikkuu ”mustekalalenkki”, johon kiinnitämme auki käännetyn kannen. Pientä koppia ympäröi ”esipiha”, sekin uusiokäytössä oleva matala verkko. Näin Mikael voi rauhassa istuskella tuolilla poikasia katsomassa eikä ole vaaraa kukosta tai muista kanoista – saattaisivat tulla ruokailemaan pikkuisten kanssa!
Kyllä nyt kelpaa kylpeä hiekassa ja kuopia maahan heitettyjä kauraryynejä! Kalkkia, vettä ja munankuoria täytyy tietenkin olla myös tarjolla – ja tuoretta ruohoa.
Se tipujen ensileipä on muuten ykkössuosikki ruokalistalla. Pehmitän viipaletta hiukan vedessä tai piimässä ja nam nam… Kaikki piipertävät vauhdilla lautasen ympärille. Mieluummin ne popsivat sitä kuin vaaleaa hiivaleipää ja onhan ravintoaineissa toki paljon eroa, jos luet sen teko-ohjeen tästä linkistä.
Kaikenlaista lisäpuuhaa tämä tipuyllätys meille aikuisille on teettänyt, mutta kun katsoo tätä viimeistä kuvaa, niin tietää, että vaivat on palkittu monin kerroin!
Riitan puutarha ja mummolan riepumatto 