Mikael oli kastelemassa omaa kasvimaataan…
…ja leikkimässä naapurin Matin kanssa. Järvivesi oli 26-asteista!
Kun katiskasta tuli liikaa pieniä kaloja, ne päästettiin takaisin järveen, josta Mikael yritti napata ne haaviinsa ja antoi sitten vasta mennä ”omiin koteihinsa” laiturin toiselle puolelle. Hauskaa!
Mutta mitä eroa on näissä kuvissa? Vai onko niissä eroja?
Luulin itsekin ensin, että siniposki on vaihtanut haudontapaikkaa. Eihän se niin ollut, vaan töyhtötukka Saimi on myös alkanut hautoa…huh! Jaoin äsken munat niin, että molemmilla rouvilla on nyt neljä kappaletta. Saimi vaan pääsee puolet helpommalla, kun poikaset kuoriutuvat jo reilun viikon päästä, mikäli siis Alli Siniposki ei ole liikaa fuskannut! Vaikuttaakohan se mitenkään hoitoviettiin? Siihen tämä kaksoisäiteys ainakin vaikuttaa, että lastentarha on mahdollisesti jaettava kahteen osastoon, jos nimittäin äidit ovat Kersantti Karoliinan tyyppisiä hirmuja, joista kirjoitin aiemmin täällä!
Mutta Mikaelilla on tällä hetkellä suuri innostus ruuan laittoon ja kahvin keittoon. Mummon vanhassa leikkimökissä on istuttu jo monet kerrat ”herkuttelemassa”.
Riitan puutarha ja mummolan riepumatto 
Pikku renki on taas ollut teitä ilahduttamassa ja nauttimassa kunnon ´lomasta´! Johan teillä kohta pikku tipuja riittää. Minäkin odotan jo malttamattomana.
Pikkurenki tuli sairaaksi ja jäikin meille vielä alkuviikoksi. Jospa vaikka rehuntekotraktorit tulisivat pelloille hommiin näinä päivinä! Mutta torille ainakin päästään, Lontoon bussiin, jota on käyty parkkipaikalla katsomassa talven aikana ainakin kymmenen kertaa!
Riitanpuutarhan lukijana tahdon kertoa: Blogisi on ihana ja opettavainen monessa, monessa suhteessa. Rakkaus luontoon, kukkasiin, eläimiin ymym. ja ennenkaikkea ihanaan pieneen ihmiseen… tämä välittyy niin kauniisti kuvin ja sanoin, — koskettavasti.
Blogisi oikein huokuu aitoa elämisen intoa, iloa, rauhaa ja upeaa välittämistä toisiin ihmisiin.
Olen samassa elämän vaiheessa, joten ”osaan hyvin” tunnelmoida mukana elämäsi iloissa ja suruissa. Jyväskyläläisenä tunnen Keuruun upeat maisemat –ja äitini muuttaessa sinne jo evakkona Karjalasta aikoinaan.
Löysin blogisi sattumalta, kun muistaakseni googletin ”lipstikkaa”, joka oli minulle aivan outo tuttavuus, muuttaessamme tähän uuteen omakotitaloon.
Lämmin kiitos monista hyödyllisistä vinkeistä ja niin mukavista lukuhetkistä… joita olen toisinaan lukenut läpi kyynelten!
Onnellista kesän jatkoa ja paljon ilon täyttämiä hetkiä, toivottaa neljän pienen lapsenlapsen mummi!
Kiitos sinulle kauniista sanoistasi! Tuli niin iloinen mieli. Kiitosta eivät tämän sukupolven ihmiset ole tottuneet paljoakaan saamaan, joten kommenttisi lämmitti sitäkin enemmän. Hyvää jatkoa itsellesi pihapuuhastelun ja lipstikan merkeissä!