Olemme surullisina seuranneet viljojen kylvöksiä talon ympärillä: kuivaa, kuivaa, kuivaa. Kaikki ukkossateet kiertävät tämän peltoaukean, olemmehan kahden järven välissä. Toisaalta hyvä, toisaalta huono. Tänäänkin alkoi jyrähdellä, mutta sade aikoi jäädä pilvenreunan muutamaan pisaraan. Silloin alomme tehdä taikoja, vähän kuin sadetanssia: Isäntä pesi mattoja ulos kuivumaan – ei auttanut. Jatkoimme sateen uhasta huolimatta ikävää ns. jorpakkotyömaata (josta joskus myöhemmin lisää) – ei auttanut. Sanoin kaverille, joka hiukan purnasi ulkotyöstä pienessä ripsuttelussa, että jos sillä saadaan pelloille kunnolla vettä, niin takuulla kannattaa! Mutta kun sekään ei oikein tehonnut, lähdin kävelylle ilman sadesuojaa ja SILLOIN! Vihdoin alkoi kunnon sade. Rutikuiva maa ja puuvillapuseroni imivät ahnaasti jokaisen rauhallisesti pudonneen pisaran. Vain viisi milliä – enemmänkin olisi kaivattu – mutta onhan tämä sademittarin lukema kaksinkertaisesti koko kevään sademäärä, eli kyllä se jotakin auttaa. Jospa huomenna saadaan vielä lisää!
Sireenien kukinta meni liian varhain ja liian nopeasti ohi. Tuoksu oli kuitenkin huumaava…
Kasvihuoneessa lämpö on ollut paikallaan. Pian saadaan ensimmäiset Ikea-kassikurkut ja tomaattejakin on jo runsaasti tulossa.
Norjanangervo sai kyydin juhannuskokkoon ja alta paljastui näin ankea maisema. Mitähän tuohon sanoisi? Parempi ehkä olla hiljaa… kaipa se siitä… kesän mittaan…
Käväisimme Petäjävedellä tipuasioissa ja matkalla bongasimme pari hauskaa paikallisnähtävyyttä: Isäntä ja emäntä toivottavat vieraat tervetulleiksi jo portinpielessä:
Ja keinutuoli odottaa keinujaa keskellä isoa peltoa. Olisipa ollut vielä voikukka-aika!
Mukavaa, kun jotkut haluavat ilahduttaa ohikulkijoita persoonallisilla ideoillaan. Minä lainasin täältä myös idean: Kylätien varressa roikkuu nyt kesäsateessa vanha, risa kukkakassi. Kiitos, Tuksu!
Riitan puutarha ja mummolan riepumatto 
Ihania kuvia. Meillä Satakunnassa on satanut melkein joka päivä.
Eipä sekään mukavaa ole, että sataa jatkuvasti!
Toivotaan että saatte sadetta.
Kauniit sireenipensaat.
Meillä on 50 metriä pitkä sireeniaita maantietä vasten, joten tuoksua ja kukkia riittää! Se siirrettiin aikoinaan kaivurilla vanhempieni pihasta, jossa on runsaasti niitä – istutettu sinne joskus 1930-luvulla.
Sadetta on nyt siis saatu ja aika mukavasti, vai mitä! Kiitän kauniisti kaikista niistä sireeneistä, joita olen teiltä maljakkoihini saanut. Erityiskiitos tuosta ihanasti tuoksuvasta kaunistuksesta, jonka nimeä en edelleenkään muista.
Sireenien aika onkin jo ohi… ja se tuoksuva kaunistus: Illakko. Äiti sitä kutsui yöorvokiksi…
Muuten, meillä tuli sadetta paljon vähemmän kuin Tarhian takana!