Kanankoipien pikakurssi

Lukijoissa on jokunen kesäkana-ihminen, joten ajattelin kertoa pari sellaista asiaa, mitä oma mummoni aikoinaan minulle kanoista opetti. Eiköhän nämä ohjeet vieläkin pidä paikkansa!

Ensinnäkin kanan jalkojen väri: Poikasilla ja nuorella kanalla on keltaiset jalat. Katsopa vaikka meidän nuorikkoa, pian 4 kk.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAKun kana alkaa munia, ”keltainen väri jaloista siirtyy munankeltuaisiin”, eli jalat muuttuvat harmaiksi kuten alakuvan Pilkku-Lotalla.

OLYMPUS DIGITAL CAMERATässä vielä vierekkäin: keltaiset ja harmaat jalat.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Jos vanhemman kanan jalat ovat keltaiset, se ei muni. Isommastakin parvesta voi tällä tavalla tunnistaa munimattomat. Mustille kanoille tämä ei näytä pitävän paikkaansa: Meidän Saimi ei muni, vaikka jalat ovatkin harmaat.

Toiseksi, kynnet kasvavat, joten kanojen on päästävä ruoputtamaan. Jos siihen ei ole mahdollisuustta, kynnet vääntyvät sivuille ja jatkavat kasvuaan vaikka kuinka kauan. Kana ei näin pysty  kiipeämään tikapuille tai orrelle. Jos kynnet ovat venähtäneet, niitä voi leikata, mutta varo verisuonen kohtaa!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Istuin tänään kauan aikaa kanaterapiassa ja seurasin touhukkaiden lemmikkieni elämää. Voi kuinka rentouttavaa se oli! Suru ja ankeat asiat väistyvät, ilo ja rauha voittaa. Tarhassa on nurin käännetty puinen, vanha perunalaatikko kiipeilytelineenä. Siirsin sitä nyt eri nurkkaan ja joukkue oli riemuissaan: Parin viikon aikana laatikon alle oli kasvanut ihania, vihreitä tupsuja, jopa hevonhierakkaa. Ihan mahdottoman herkullista. Se voitti kaiken muun sinä päivänä niille viemäni ruuan – mahtavaa, kun itse pääsee nyppimään lehtiä!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tarha on iso, mutta eipä sinne paljon kasveja ehdi tulla, kun ne jo popsitaan. Koiranputket ja nokkoset eivät kuitenkaan maistu. Joka päivä viemme runsaasti nurmikolta nyhdettyä ruohoa ja voikukanlehtiä tai vuohenputkea. Munien keltuaiset ovatkin nykyisin ihan oranssit.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA Ruokinta on tosi helppoa näiden automaattien vuoksi. Tilasin niitä netistä, osoitteen löydät vanhemmista kanatarinoista täältä. Yhdessä on kauroja, toisessa munitusrehua.  Yksi pitkä kaukalo on varattu kanakalkille. Eli ruokaa on varmasti aina saatavilla ja lisäksi heittelen jyviä ja rehua sekä munankuoria maahan, etsimisen iloa ei mikään voita!

Vettä on isossa 5 litran automaatissa…

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

…sekä lisäksi tässä hauskassa pulloautomaatissa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAJo viime kesänä isäntä teki vanhasta laatikosta sadekatoksen. Nyt jatkoimme sitä laudoista tehdyllä, muovitetulla levyllä. Kun se on ikivanhaa maalaustelinettä vasten asennettuna, lopputuloksena on kanatarhan baarin terassi: viileää varjoa ja jopa sattumoisin orsipaikkoja huilailuun.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAKanojen mieleen on kuljeksia pensaiden keskellä ja ruoputella kylpykuoppia multaan. Lintujen kuljettamasta siemenestä tarhaan on muinoin kasvanut punaherukkapensas. Sen alimmat lehdet kyllä syödään juuri niin korkealta kuin vain pystytään ilmaan hyppäämään! Eli kanatarhassa on mukava olla virikkeitä ja varjopaikkoja. Tuo vanha kantokin on tärkeä: Sen päälle hypähdetään ja kaarnan koloista löydetään ties mitä herkullisia öttiäisiä. Pikkuhiljaa kanto onkin varmaan vain muisto!

OLYMPUS DIGITAL CAMERAKun kanat voivat hyvin, voin minäkin. Tällä hetkellä ne palkitsevat kiitollisina  hoidon usein jopa viidellä munalla päivässä. Siirihän ei vielä ikänsä puolesta muni ja toinen mustista nelivuotiaista on lakossa. Yksi hauska ja jännitystä lisäävä asia onkin se, tuleeko joskus, jonain täydellisenä päivänä, vielä jopa seitsemän munaa!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mainokset
Kategoria(t): Kanala. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

6 vastausta artikkeliin: Kanankoipien pikakurssi

  1. tuksu sanoo:

    Olipa kiva juttu tämmöselle kanattomallekin 🙂
    Minun yksi jännimmistä lapsuusmuistoista liittyy kanoihin. Sain käydä navetan vintillä keräämässä munat. Mummu luotti siihen, että osaan, olin kait 7v silloin….
    kerran serkkupojat sitten tekivät jekun ja putosin silppuränniä pitkin lantalaan… mummu piti pojille semmoisen puhuttelun, että muistavat sen varmasti lopun ikää…
    Minä, sonnassa yltä päältä, menin Mummun kanssa saunaan ja niin se asia hoidettiin…
    Itseäni harmitti eniten, kun jalassa oli ihka uudet housut, jotka äiti oli ommellut nurinpäin käännetystä, vanhasta ”perperitakista”, lahkeen suussa oli kolme punaista, kaunista nappia…
    tuksu

  2. Hilu sanoo:

    Minäpä en tuota tiennytkään kanan jaloista. Täytyy tänään heti katsoa minkä värisiä jalat ovat. Tosin meillä on tullut jo parhaillaan 5 munaa päivässä 🙂 Olen hankkinut myös samanlaiset ruokinta-automaatit meidän kanalaan. Se on kyllä tosi, että mikään ei ennätä kanalaan kasvaa, kun maa on möyhitty niin tarkasti. Ruohoa saa siis kantaa päivittäin muualta.

    • Tuo värijuttu oli muistaakseni myös 40-luvulla ilmestyneessä kananhoidon oppaassa. Kyllä se mielestäni aika hyvin pitää paikkansa, nuo erikoisrodut ovat poikkeus!

  3. Tuija sanoo:

    Minullekin tuo jalka-asia oli uusi – täytyy mennä heti kirjoittamisen jälkeen kurkkimaan kanankoipia. Tällä hetkellä neljä kanaa tosin tekevät 3-4 munaa joka päivä.
    Meillä on muina kesinä ollut aina kanat vapaina, mutta nämä nykyiset tytöt (nämä meidän ensimmäiset talvikanat) olivat viime kesänä niin villejä, että saavat nyt opetella olemaan myös aitauksessa. Naapurin puolella oli ruoho nähtävästi kotipihaa vihreämpää eli kanat viilettivät sinne alvariinsa- onneksi naapurit suorastaan odottivat niitä kyläilemään. Saivat hekin sitä kanaterapiaa. Lisäksi ne olivat jostain syystä aivan hulluina kasvimaan sipuleihin ja purjoihin (vaikka joku väitti sipulin olevan niille vaarallista) – nuoriso sai välillä ottaa aurinkoa kanavahteina, leikkiä kananpelätintä….
    Aitaus on aika iso sisältäen mm. puita. Nyt isäntä keksi, että kasvatetaan ja siirretään aitausta -hän haluaa kanojen rapsuttavan mm. alppiruusujen aluset siistiksi – ja sen homman ne taatusti hoitavat mallikkaasti. 🙂

    • Meillähän oli kauan sitten kymmenkunta vuotta kanoja ja välillä ei ollut kukkoa. Totesin silloin, että kukosta on se hyöty, että se pitää lauman kasassa. Kun sitä ei ollut, rouvat häippäsivät mikä minnekin puskan juureen. Mutta kasvimaalta tai naapurin pihoilta se ei kyllä pidä kanoja poissa, päinvastoin! Jos siellä on hyviä ruokamaita, niin sinne vaan koko sakki, kukon johdolla!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s