Kasvimaa odottaa sadetta

Lämpöä on riittänyt – ihanaa! Laitoimme isännän kanssa kasvimaan kuntoon viime viikolla. Ongelmia tuotti rakas vanha jyrsin eli myyrä, josta hajosi pari osaa kesken hommien. Ei osteta uutta, ei, kyllä se toimimaan saadaan, oli isännän mielipide. Ja mikäs siinä, kun naapurissa asuu Arvo, joka on NIIN nimensä arvoinen. Osaa korjata KAIKEN. Nyt myyrä taas, uusien osien jälkeen, hurisee ja laattakäytävätkin on asetettu paikoilleen. Niiden kanssa oli myös vaikeuksia, sillä mokomat ovat jo melkoisen lahoja. Eikä tietenkään nyt kesken kiireimmän kevätajan ehditä uusiakaan tehdä. Siispä nipin napin saimme kolme riviä paikoilleen – lopuista tuli polttopuita.

Vähän jo ajattelin, että koko laatat saavat tältä vuodelta jäädä ja laitan melkein kaiken kesannolle, mutta sitten sain Helsingistä Puutarhaliitosta yllättävän puhelun, joka muutti suunnitelmat. Lupauduin nimittäin ”Avoimet puutarhat” –teemapaivään elokuun alussa, joten ei joutanut kasvimaa kokonaan kesannolle, päinvastoin. Puuhaa riittää…

Tänä vuonna on muutakin erilaista, sillä osaa hyötymaasta tulee emännöimään toinen viherpeukalo Lissu ja osaa Mikael. Jälkimmäisen hommista kuvakooste:

Illan varjot olivat jo pitkällä, mutta Mikael vain jatkoi ruoputusta. Sitten muutama sipuli-istukas, vähän auringonkukan ja pellavan ”siemeneitä” ja tietenkin kehäkukkaa.

Yksi Timo-peruna sai paikan aidan toiselta puolen ja lopuksi kaikille vettä uudella etanakannulla. Nyt on pikkurengilläkin oma kasvimaa!

Isännän kanssa menimme verkolle aikaisin aamulla. Oli niin kaunista.

Palatessa saaliina oli lahnoja ja haukia. Yhdessä katiskassa oli tosi iso hauki, mutta se oli niin painava, että nostettaessa pohjan rautalangat pettivät ja molskis… Todistettavasti se OLI iso… hmh… isäntä-parka.

Kaikki on niin kaunista. Luonto, taivas, järvi, kukat…ihan kaikki.

Ja käki kukkuu järven takana äänensä käheäksi – Suomen kesä. Ihana kesä.