Pikkurenki Mikael rakastaa kanoja. Niitä käydään mummolareissulla tervehtimässä heti ensimmäisenä päivänä ja ne hyvästellään pois lähtiessä. Lauantaiaamuna niille kerättiin salaatinjämien lisäksi autokuormallinen vihreää, tuoretta ruohoa.
Pilkku-Lotta ja Maijukka ovat kaikista kesyimmät…
…mutta eivät muutkaan kovin arkoja ole.
Kiitokseksi saatiin taas muutama herkullinen muna, joten mummo päätti valmistaa niiden kaveriksi kevään ensimmäisen nokkosmuhennoksen.
Mikaelin nokkosmuhennos
- reilu nokare voita
- saman verran vehnäjauhoja
- noin 5 dl maitoa
- puoli litraa pieniä nokkosen lehtiä
- hieman suolaa ja ripaus sokeria
Kerää pieniä nokkosen alkuja puhtaalta kasvupaikalta (hanskat hyvä apu!). Leikkaa saksilla lehdet irti, huuhtaise ja kiehauta runsaassa vedessä.
Ensin normaali valkokastike: Sulata voi, lisää jauhot ja sekoittele hetki. Sitten maitoa sen verran, että kastike säilyy melko paksuna. Kaada sekaan nokkosen lehdet, sekoittele ja anna hautua miedolla lämmöllä parikymmentä minuuttia. Hurauta sauvasekoittimella sekaisin ja mausta suolalla ja ripauksella sokeria. Herkuttele keitettyjen munien ja perunoiden kera. Savustettua lahnaakin oli. Maistui kaikkien mielestä kesältä!
Tänään syötiin ”ulkomailla” ja sittenkin oli hiki…
…nam nam! Nyt on massu NIIN täynnä, että renkipojan täytyy ottaa ihan ”ruokaperäset”, niin kuin ennen vanhaan!
Riitan puutarha ja mummolan riepumatto 
Huomenna minä laitan nokkosvelliä, ja sitten piilottelemaan noita kukan siemeniä! halaile tuota pikkuista renkipoikaa, vai joko lähti omille maille?
Halasin melkein kaiken aikaa, mutta nyt on jo omassa kodissaan. Haikeaa oli taas hyvästellä…
Täälläkin kerättiin nokkosia tänään 🙂
lapsenlapset eivät onneksi kuitenkaan… kerätessä kun ovat ikäviä, vaikka maukasta ja terveellistä ruokaa niistä saadaankin 🙂
tuksu
No eipä tosiaan pienten kannata keruupuuhiin lähteä. Mutta hyvä on nokkonen oppia tuntemaan, ettei paljain käsin sitä kanoille keräile!