Tänään, ensimmäisenä kesäisenä päivänä, meille tulivat uudet kesähoidokit. Kaikki sujui hienosti, sopuisa järjestys säilyi kanatarhassa. Siellä asustaa nyt kukon lisäksi kuusi aikuista kanaa ja nuorikko Siiri. Ruskeat alholaiset Siiri, Pilkku-Lotta ja Maijukka ovat omia, muut kesälainassa.
Voi miten upeita nämä uudet rouvat ovat! Mustia, mutta auringon valossa voimakkaan vihreän vivahteita kiiltävissä höyhenpuvuissa.
No sitten Kalle, varsinainen persoona! Ensinnäkin sen pyrstö on vähän kuin sähköiskun saanut. Ihan säkkärä ja sekainen. Se kuulemma kasvaa samalla tavalla, vaikka sulat uusiintuisivatkin. (Niinhän se eno-Kallekin ”rähjääntyi” reissuillaan…)
Ja nokka, oikea kapteeni Koukku. Etsin munanetistä tietoja ja tuollaisia oikkuja kuulemma toisinaan on – ehkä siihen vaikuttaa elämäntilannekin: Nokka ehkä kasvaa, jos sitä ei käytetä. Mutta sitten oli myös ohjeita, että sen voisi koiran kynsileikkureilla leikata, sillä syöminen vaikeutuu, jos se tuosta vielä kasvaa. Huh huh! Nyt panen kaikki nämä asiat mietintämyssyyn, hiippailen vielä tsekkaamaan kanalan tilanteen ja kiipeän pikkuhiljaa orrelleni eli yläkertaan yöpuutani etsimään. Tänään aamulla uni ei enää tullut neljän jälkeen – kaipa tässä totutellaan siihen kukonlaulun aikaan heräämiseen!
Oi kun hieno kukko.
Vaikeaa varmaan syödä koukkunokalla. Erikoin.
Mukavaa Helatorstaita teille!
Kyllä kukko on komea, mutta tuo nokka-asia vaivaa minua kovasti. Vettä vein syvemmässä astiassa – ei tuolla koukulla automaatista juoda.
Kanatarhan joukku mukavan kirjavaa! On ne sitten, mitä eläimiä tahansa tuovat arkeen ilon hetkiä, joskin työtäkin, mutta mielenterveydelle hyvää paljon!
Juuri niin! Kanojen seuraaminen vie suruja sivummalle.
On siinà Kallella naislauma! Munarikasta kesàà!
Saapa nähdä, munivatko nämä mustat ladyt. Mutta toinen valkoinenkin muni eilen, eli neljä ainakin munii.
Ompas kanatarhassa nyt vipinää:-)komea on kyllä kukko.
Juu, niin on! Tämä uusien tulo hiukan sekoitti jälleen kuvioita, mutta eiköhän se siitä järjesty!