Maalla riittää puuhia isoille ja pienille.
Vaikkapa katiskan kokemista: Tuolla ne ahvenet nyt uivat!
Työkoneiden huoltoa…
…että kaikki toimii talven jäljeltä. Vauhdilla kohti kellaria…
…perunalastia hakemaan. Jaksaa, jaksaa… ei jaksa polkea. Pappa, auta!
”Nam nam, munakastike on hyvää”, sanoi renkipoika. Kanoja varten jäi muutama peruna: ”Tämä pala on Pilkku-Lotalle, ja tämä Maijukalle…
…niin sitten taas saadaan munia!”
Kummieno sytytti risukasan kaikkien ihailtavaksi. Renkipoika ei kauaa sitä ihmetellyt vaan päätti mieluummin haravoida koko pitkän kynnösvaon…
…huh huh, mikä urakka. Ja huh huh, miten syvä kynnösvako! Tännehän melkein eksyy.
Enon kanssa karhittiin iso perunamaa traktorilla ja sitten harjoitus jatkui hiekkalaatikolla. Ei millään malttaisi lähteä sisälle, vaikka on jo ilta!
Vielä saunan jälkeenkin kipattiin tiilikuormia. ”Nämä on ihan oikeita tiileitä!”
Leikki on lapsen työtä. Eipä lopu pikkurengin työt kesken!
Riitan puutarha ja mummolan riepumatto 
Kylläpä on puuhakas pikkumies! Lapset ovat niin innokkaita tuossa iässä auttamaan ja touhuamaan, kunpa olisivat teini-ikäisinäkin!
Sinääpä sen sanoit! Tämä mummuilu on kuitenkin niin mukavaa pikkuisen kera. Ihan parasta elämässä.
Ihana kuvasarja viikonlopun touhuista, tulee mieleen kun meidän lapset tuohuili mummolassa ,kävi papan kanssa kalassa ym. Nyt niitä on vaikea saada edes kylässä käymään, kai siinä on se sukupolven välinen kuilu esteenä.
Kyllä Mikaelkin tuntui nauttivan joka hetkestä. Puhumattakaan meistä aikuisista!
Taas oli teillà kaikilla niiiin muukaavaa! Mikàhàn mahtoi kello olla tuon viimeisen kuvan aikana?
Ei me pahemmin poikettu rutiineista, petissä oltiin viimeistään puoli yhdeksän! Mutta ulkoa oli vaikea saada pikkurenkiä sisälle. Sade onneksi tuli avuksi.
Ompas ollut pikku miehellä puuhakas päivä:-) kyllä se on lapsille nautinto päästä mummulaan kyläilemään.
Niin minäkin uskoisin, iloa riitti nytkin joka minuutille!