Viime perjantaina kävelimme metsätietä. Täällaista…
….ja mökkkirannassa tällaista. Tie laskee vuoren päältä rantaan tuolla kaukana, autolla ei vielä pääse perille.
Jokohan tuo lumi olisi sulanut? Voimakas, kylmä tuuli kuivaa nyt lakanapyykkiä pihan pyykkinaruilla. Odotan sitä ihanaa, raikasta tuoksua…olen odottanut jo melkein vuoden. Kerätessäni kuivia pyykkejä nuuhkin niitä onnellisena. Vihdoin! Aah…
Nyt eksyin ihan harhapoluille. Minun piti kertoa teille mukavasta työkeskuksen myymälästä, Navikasta. Sieltä löydän aina sopivat tuliaiset niin koti- kuin ulkomaillekin. Maanantaina poikkesin sinne etsimään lintupönttöjä. Tämä on pikkuvarpuselle ja odottaa vielä asennusta, jospa sitten Mikaelin kanssa!
Tämä taas on vaikkapa tiaisille tai kirjosiepolle. Sekin on helppo puhdistaa katon kautta ja tuo punainen väri on mukava. Joku sanoo, että ei uskalla ostaa maalattua, mutta minulla on monen vuoden ja monen pöntön kokemus: Ihan varmasti kelpaa, jopa paremmin kuin maalaamaton!
Väri on piristävä. Ilo silmällekin. Nyt tinttikoti on pihakoivussa, lentoaukko kohti itää: Aamun ensimmäiset säteet lämmittävät viluisia poikasia eikä iltapäivän paahde pääse kärventämään niitä pönttöön.
Navikasta löytyy paljon tyynyliinoja, pyyhkeitä, puseroita, mattoja, poppanoita. Keramiikkaa ja muuta pientä kivaa kotiin. Pihakalusteita, naulakoita, kukkalaatikoita – kaikenlaista. Ja tällainen essu! Kesäkanojen onnellisen omistajan ehdoton suosikkituote!
Ai niin. Pitää kertoa yksi ihana kanauutinen: Keskiviikkona saamme kesähoitoon vielä kaksi kanaa ja KUKON! Olen NIIN iloinen Mikaelin puolesta! Ja eiköhän se kanasillekin sovi. Mikä kukolle nimeksi? Tietenkin Kalle!
Titityy!!! Odotan kovasti niità kananmunia…
Toivotaan, että munivat paremmin kuin edelliset!