Kersantti Karoliina ja kanalan kuulumiset

Voi sentään. Ei mennyt ihan putkeen tämänkään kevään kanatouhuilu. Kävi nimittäin niin, että Karoliina äityi mahdottoman ilkeäksi pilkku-Lottaa ja Maijukkaa kohtaan. Poloisilla ei ollut mitään rauhaa: Karoliina tyttärineen valtasi kanalan lattian ja siellä olevat ruoka-astiat, muut seurasivat ikkunalaudalla nälkäisinä toisten mässäilyä. Munintapesästä tuli häätö ja pihallakin sai selkäsaunan, jos sattui menemään metriä lähemmäs ”kersanttia”. Kaipa se halusi puolustaa poikastaan mutta oli muutenkin isokokoisena tomerampi ja varmempi nokkimisjärjestyksestä. Karoliina oli meillä hoitokanana, joten aloimme vakavasti miettiä sen palautusta tai vaihtoa. Poikanen Siiri oli jo melkein kolme kuukautta vanha, se kyllä pärjäisi ilman emoakin – oli vain ainokaisena tullut liian lellityksi ja osasi käyttää äitiä hyväkseen – niinhän se on meillä ihmisilläkin joskus. Katsokaa nyt vaikka tätäkin kuvaa: Koko yön Siiri halusi olla ”äidin viekussa” siiven alla kaksikon valtaamalla orrella, johon ei muita haluttu!

Sitten minulta loppui kärsivällisyys: Tulimme isännän kanssa illalla kymmenen maissa kyläilemästä ja menimme tietenkin kanalaan katsomaan, onko kaikki kunnossa. No ei ollut! Ikkunalaudalla makasi Kersantti Karoliina, Siiri siiven alla, leveänä ja mahtopontisena: ”Tänne ei muita huolita! Uskaltakaapas vaan tulla tikapuita pitkin sisälle!” Eli orren sijasta se valitsi epämukavan ikkunalaudan, jotta pystyi paremmin ilkeilemään.

Missä olivat sitten Pilkku-Lotta ja Maijukka? Hämärässä emme heti löytäneet niitä, mutta sitten isäntä keksi vilkaista ylös: Raukat olivat lentäneet liki kahden metrin korkeuteen tarhan kattoverkon tukirimalle. Siellä ne kyyhöttivät vierekkäin kylmissään.

Olin jo aiemmin soitellut omistajalle ja sopinut vaihdosta, ellei Karoliina rauhoitu. Nyt pakkasin sen pahvilaatikkoon ja niin  lähti kersantti ”maitojunalla” taiakisn kotiin. Paluumatkalla meillä oli mukana kaksi valkoista kanaa: Toinen oli  se ihana siniposkinen, josta aiemmin  olin kirjoittanut, toinen kaunis töyhtötukka. Alakuvassa ne on juuri nostettu laatikosta orrelle, joten olo on kovin jännittynyt.

Nyt Karoliinalla menee omassa kodissaan – suuremmassa laumassa ja kokoistensa seurassa –  hienosti ja meidänkin kanalassa vallitsee rauha.  Nokkimisjärjestys on toki selvitetty, mutta kaikki pärjäävät silti keskenään hyvin, ryhmä on rauhallinen. Pilkku-Lotasta tuli, ainakin tämänpäiväisten havaintojen pohjalta, johtaja, sitten Maijukka. Uudet valkoiset seuraavana: ensin Saimi ja sitten siniposki Alli. Ja lopuksi tietenkin pikkuinen Siiri, josta tuli äidin lähdettyä heti kohta tomera tyttö: Turhat sirkutukset unohtuivat ja puuhastelu sujuu kuten muillakin. Orrelle se meni Maijukan viereen ja pärjää kyllä ilman emon siipeäkin! Heinäkuun puolivälissä odotamme Siirin munia.

Miksi sitten nimet Saimi ja Alli? Sukuasiaa tietenkin! Siiri oli lähes sata vuotta sitten eno-Kallen Karoliina-vaimokkeen yksi lapsi, samoin Saimi. Ja Alli: hänen äitinsä oli se tyttö, jonka veljet aikoivat naittaa Kallelle huonolla menestyksellä, kuten aiemmin kirjoitin. Eli saman isän lapsosia…

Iloista Vappua kaikille toivottavat kanalan kesävieraat Alli ja Saimi!

Advertisement