Kesäkanat muuttavat meille tällä viikolla. Sitä ennen piti kuitenkin hiukan kunnostaa kanalaa ja kanatarhaa talven jäljiltä. Halusin järjestää näille uusille tulokkaille oikein luksusolot. Syksyllä ne kaikki sitten palaavat Petäjävedelle.
Ensin sekoitettiin kalkkivelli suhteessa 10 litraa vettä ja 5 kg rakennuskalkkia. Sekoitusvälineeksi löysimme sopivasti koiran entisen kakkalapion…heh heh. Kylläpäs toimi hyvin tässä(kin) hommassa!
Sitten maalattiin isolla sudilla kanakarsinan rapautuneet seinät. Melkoinen roiske!
Olkia ja purua lattialle sekä uudet ruoka- ja vesiastiat ikivanhan kaura-automaatin lisäksi.
Munintapesän sijoitimme tilan säästämiseksi seinässä entuudestaan olleen aukon toiselle puolelle, viereiseen karsinaan. Kanoille tuli siis ihan oma huone tähän tärkeään tehtävään! Orreksi esikoinen sahasi ison koripajun oksan. Eipä luista kynnet!
Topi-ystävä teki munintapesän meille 20 vuotta sitten silloisia kanoja ja olosuhteita varten. Nyt piti hiukan tehdä muutoksia: Kaariaukosta pääsee munimaan…
…ja Mikael voi kerätä munat toiselta puolen, kenkiään likaamatta, luukkuovesta, jonka isäntä sahasi vanhasta levystä emännän ideoinnin pohjalta. Saranaksi niitattiin tukeva teollisuusnauha ja pieni haka kiinnittyy rautalankalenkkiin.
Ulkotarhan katon rakosista pääsi viime kesänä harakoita tarhaan. Nyt uusimme sen yhtenäiseksi rastasverkkoa käyttäen. Kiitos, Saija, vinkistä!
Ei puutu enää muuta kuin asukkaat ja ne muuttavat kesäkotiinsa torstaina. Hyvin kesyyntyneiden Pilkku-Lotan ja Maijukan lisäksi meille tulee hoitoon uusi rouva nuoren poikasensa kanssa. Nämä kaksi ovat vielä kovin sidoksissa toisiinsa: poikanen tulee äidin mukana jopa munintapesään. Mutta siinähän se sitten oppii tuon tärkeän taidon. Ja loppuhuipennukseksi keväällinen toiveeni toteutuu: Emo munii turkoosiin vivahtavia munia!
Riitan puutarha ja mummolan riepumatto 
Meinasin kysyä kommentissa, että miksikäs niitä kanaloita kalkittiinkaan… mutta sattui olemaan entinen maatalouskoululainen paikalla ja muna kanaa valisti, että kalkki on antibakteerinen aine ja sen takia käytetään.
En minä siitä mainitse nyt mitään, että kanaikävä rintaa pistää, yritän vain kestää. Kanaemo-blogistillakin niin mahtavan kauniita kanoja, että melkein silmä kyyneltyy niitä katsellessa.
Sentään roskisreissulla saa ihastella pulupariskuntaa, jotka ovat keksineet tehdä pesän päiväkodin varaston räystään alle.
Oikein nautinnollisia ja rentouttavia hetkiä sinulle kanojen seurassa!.
Niin, kalkki on tosiaan hyvä keino hävittämään mahdolliset kanapunkit sun muut pienet viholliset. Toisaalta meillä navetassa on talvella ollut niin kylmä, että eiköhän ne ole muutenkin jo nitistyneet! Nyt oli enemmänkin syynä valon lisääminen: Vanhat, harmaat savitiilet ovat niin tummuneet ja ikävän näköiset, että kalkkivellillä saimme valoa ja siisteyttä huomattavasti lisää!
Muistelen että navetat kalkittiin naapurissa ja siitiä tuli. Eikö kalkki jotenkin defisioikin?
Kyllä on kanojen mukava taas tulla kesäkotiin. En ole vielä uskaltanut suunnitella kanalaa, vaikka se mielessä onkin. Sinun tarinasi ovat tuolla kansiossa odottamassa. Kevät tuo minulle jotenkin kaaoksen tuntoa. Kun on vain kaksi kättä ja kamalasti töitä!
Kalkki tosiaan desinfioi. Meidän kanakopin seinät ovat niin rosoiset, että sitä litkua oli aika hankala niihin töpötellä. Siistiä kuitenkin tuli!
Anna vaan kana-ajatusten rauhassa kypsyä, niin hyvä tulee…
Kyllä on kanojen hieno kotiinsa tulla kesää viettämään. Tuo kalkkijuttuhan onkin aika hyvä idea ja lisä valontuoja. Minulla kun on se oma pieni kanala suunnittelu myös mielessä niin tuolla kalkillahan minäkin seinät vetäisisin niin tulisi vähän valoan tuntua.
Valo tosiaan lisääntyi uskomattoman paljon! Se työ on melkoisen sottaavaa hommaa, että vaatetus sen mukaisesti… ja paksu pensseli, johon mahtuu paljon kalkkivelliä.