Lumi hävisi miltei vuorokaudessa vesisateen vuoksi. Tänään iltapäivällä alkoi aurinkokin kurkkia meitä ja niinpä isännän kanssa lähdimme kiireen vilkkaa jatkamaan pihahommia, joita ehdimme hiukan jo aloitella alkuviikolla. Omenapuut käytiin läpi niin meillä kuin naapurin mummolan pihapiirissä. Sitten marjapensaiden kimppuun: Kaikki huonot tai maahan kaatuvat oksat pois, lisäksi mustaherukoiden harvennusta.
Päiväkahvin jälkeen teki vieläkin mieli ulos, vattupuskiin. Vaatetustakin saattoi jo vähentää. Ensin kuitenkin se tärkeä varotoimi: Suojalasit. Olen aiemmin sohaissut silmäni kaksi kertaa tässä hommassa, joten alan muistaa!
Vadelmarivistöistä leikattiin kaikki satoa tuottaneet versot juuresta poikki ja uudet oksat tuettiin naruilla rimoihin, jotka ovat noin 150 sentin korkeudella. Viimevuoden vuosikasvu on ollut melkoinen, joten latvoja oli lopuksi katkaistava roimasti. Ei kukaan ylettyisi marjoja tuolta korkeuksista keräämään, varsinkin, kun oksat vielä kesän aikana kasvavat lisää pituutta.
Kun sitoo versot V-tuentaan, keskelle jää tilaa uudelle kasvulle ja marjoja on muutenkin mukavempi poimia ulkoreunoilta. Meillä versotuotanto on hiukan hiipunut, ovathan pensaat jo lähes 20 vuotta vanhoja. Siksi onkin helppo jättää selkeitä aukkoja sitomisiin, niin pääsee kurkistamaan pensaan sisäpuolellekin marjavaiheessa. Satoa on toistaiseksi kuitenkin saatu runsaasti, siksi en ole pensasrivistöjä vielä hävittänyt. Sitä paitsi en tiedä, minne uuden vadelmarivistön laittaisin, kun sen pitäisi olla kaukana entisistä tuholaisten vuoksi!
Vasta kuuden jälkeen maltoin lähteä sisälle. Kuuntelin västäräkkiä ja kiurun ensimmäisiä kirahteluja, lokkikin jo rääkyi järven yllä ja kasvimaalta sulivat viimeiset lumet aivan silmissä. Miten kevät voi tulla yhdessä päivässä?
Riitan puutarha ja mummolan riepumatto 
Aurinko tekee paljon. Saa meidät ihmiset liikkeelle. Kovasti olette ahkeroinnee ja
hienoa jälkeä olete saaneet aikaan.
Aurinkoista viikonloppua teille!♥
Taitaa tämä viikonloppu tosiaan olla aurinkoinen, joskin pakkasta on yöllä. Toivottavasti teilläkin paistaa aurinko!
Voi ettà! Olette te taas olleet ahkeria. Toivottavasti saatte jàlleen hyvàn sadon palkaksi. Nam…
Tässä on jo pitempään sormia poltellut, kun lunta on vaan riittänyt. Sitten kerralla urakoidaan monen päivän hommat! Kurki huuteli tänään pelloilla. ”Kun sä kuulet kurjen äänen, älä mene enää jäälle”, vai miten se olikaan.
Hei! Eksyin blogiisi kun etsin tietoa kanoista. Täältä löytyi oikein mojova paketti niiden hoidosta ja asumistiloista jne.. olen myös paluumuuttaja kotiseudulle maaseudun keskelle. Meillä vanha piharakennus josta haaveilen omaa pientä kanalaa:-) saa nähdä toteutuuko tälle kesälle.. kiva blogi sinulla muutenkin. Vierailen täällä tulevaisuudessakin.
Mukava tutustua, Hilu! Onnea kanahaaveillesi!
Korjasinpa tähän kommenttiin blogini osoitteen.