Enpä tullut ottaneeksi kuvaa, harmi. Mutta sattuuhan sitä. Ostin nimittäin tällaisen peltilaatikon pihakukille. Kävimme myös Viherlandiassa, jossa oli edullisesti pelakuun pistokkaita, joista tietenkin valitsin ”parhaat”. Lasikuistin eteläikkunalla ne puuhistuivat entisestään – mutta kuinkas sitten kävikään. Tuo ovenkahva sattuu olemaan juuri sopivalla, tai oikeastaan sopimattomalla, kohdalla laatikon reunan rakoon nähden ja kun isäntä ystävällisesti viime viikolla imuroi kuistin lattialta enimpiä multia pois, niin hupsis! Ovea suljettaessa kahva vetäisi koko laatikon lattialle ylösalaisin… ihan itsestään.
Latvathan siinä katkesivat kaikista taimista oikein kunnolla, vain yksi kukka säilyi ehjänä. Mutta hengissä ovat ja varmaan kesään mennessä ovat toipuneet keikauksestaan (ja isäntäkin on jo toipunut yllätyksestä). No, oli onneksi imuri lähellä, joten vahinko tuli oikeastaan kello kaulassa…
Aurinko lämmitti pääsiäisenä kuistia liikaa ja erityisesti keski-ikkunan kirsikkatomaatit venähtivät hetkessä. Siirsin ne eilen lampun alta ikkunoille ja kun nyt on pilvistä, säädin patterin vain viiteentoista asteeseen, että pituuskasvu hiipuisi. Mutta Matinassa, oikealla, huomasin ilokseni jo pikkiriikkisiä nuppuja – sanoisinko, että vain harjaantuneella tomaattisilmällä havaittavia – mutta kuitenkin kukkanuppuja! Lukija näkee nyt omilla silmillään lasikuistin sekasorron, mutta mikä se sitten on elämässä tärkeää. Siisti sisääntulo vieraille vai hyvät tomaatintaimet… 🙂
Riitan puutarha ja mummolan riepumatto 
Aina sattuu ja tapahtuu:) Toivottavasti pelakuusi tuosta vain hurjistuvat valtavaan kasvuun, kun niitä on vähän ensin kiusattu. Tosi ihanan kukkalaatikon olet löytänyt!
Juu, ja isännän ilme oli näkemisen arvoinen… En toki yhtään ollut kiukkuinen. Piti oikein demonstroida, miten kaikki tapahtui – oli se vaan niin mystinen juttu!