Virittellessäni maaliskuun alussa lasikuistille kasvivaloja ja huomasin alahyllyllä sinne unohtuneet omenat. Ostin ne joulukuussa, jouluomeniksi, punaisia ja kauniita silloin. Mutta mitä ihmettä? Punaisia ja kauniita edelleen! Lajikkeen voit lukea tästä:
Kuorin ja maistelin: Täydellisen hyvää, ei mustumia. Nam. Vai onko sittenkään nam? Miten ne noin kauan, kolme kuukautta, ovat voineet säilyä? Millaisia säteitä tai myrkkyjä niissä mahtaa olla? No myönnetään, kuistilla on hyvin viileää. Se selittää osan mutta selittääkö se kaiken? Mitä me oikein syömme?
”Omena päivässä pitää lääkärit loitolla”, sanottiin ennen. Entä tällainen omena, ehkä kuorineen ja erityisesti pienen lapsen syömänä? Superfresh tosiaan. Pahaa pelkään, että vaikutus lääkäriin nähden onkin päinvastainen…
Riitan puutarha ja mummolan riepumatto 
Tuollaisen ihanan kauniin punaisen jouluomenan viereen, kun laittaa omasta puusta otetun taatusti tuoreen omenan, tietää kuinka niiden kestävyys näkyy…Mutta kun omasta puustani en saa jouluna omenoita!
Siinäpä se! Mutta tässä vaan itselleni muistutus, että kuoria ne kannattaa, ja eihän omat omenat tosiaan säily.
Itse olen yrittänyt pestä ja kuoria kaikki ulkomaan omenat.
Hyviähän ne ovat, vaan taatusti eivät niin terveellisiä, kun omat luomuomenat
tuksu
Samat sanat, Tuksu. Mutta tekevätkö kaikki niin? Ei varmaan!
Nàin yhtenà pàivànà telkusta, kuinka omenat ’kàsitellààn’ niin, ettà sàilyvàt yli vuodenkin hyvinà. Sen jàlkeen olen AINA kuorinut omput. Toisaalta jospa ne myrkyt saisivat minunkin sàilymààn tuoreena pitempààn! Varmin tae siità, ettà saa myrkyttòmià omppuja on se, ettà niità saa suoraan omasta puusta. Tietàà mità syò. Noin suurin piirtein.
Meillä tämä omppojen syönti on talviaikaan vähäistä. Marjoja pakasteesta, sehän se parasta on. Ja halvinta!