Kevään merkkejä etsimässä

”On hanget korkeat nietokset”, mutta jotain sentään tapahtuu. Tässä teillekin kuvakooste viikonlopun retkiltämme:

Matalasalmi kodin lähellä on alkanut sulaa. Vettä on todella vähän! Tuosta kapeasta raosta me ennen soudimme Tarhia-järven puolelle – airot vaan kolisivat kivireunoihin. Ryhtymiskynnys moiseen hommaan on saanut korkeutta  nykyisin…

Virtalankoskella oli kaunista.

Mökki ja sen ympäristö nukkuivat vielä syvää ja rauhallista talviunta. Vain palokärjen huutelussa oli kevään merkkejä.

Suolahden salmessa lepäili joutsenia – vihdoin!

Kuusen alla oli röykkiöittäin kävynsuomuja. Oravilla on talven mittaan riittänyt puuhia!

Hiihtelimme Tarhia-järvellä ja rannoilla oli lumen päällä kaikkialla siemeniä. Kuusen vai männyn? Onpa tänä vuonna runsas siemensato.

Tuolla kaukana häämöttää jo koti, vieläköhän hanki kantaa suksia niin kuin aamulla lähtiessämme? Puuh… lipsuukin jo…ja tuo rantapelto pitäisi jaksaa kavuta ylös.

Rankka hiihtolenkki, mutta kotona ollaan ja tietenkin tarkastetaan ensimmäiseksi tomaattitilanne: Hyviltä näyttävät edelleen nämä Lapissa alulle pannut taimet.

Ihana heliotrooppi kukkii ja tuoksuttelee täyttä päätä – väri vain on valon puutteen vuoksi haaleampi kuin kesällä. Eli hyvin sen saa talvehditettua viileässä.

Jouluruusukin näyttää nyt paremmalta. Vaihdoin mullan ja pidin sitä neljä kertaa, neljän päivän välein, Raidilla suihkautetussa muovipussissa, aina yön yli kerrallaan. Ei ole näkynyt lisää  kirvoja – ainakaan toistaiseksi. Uusia lehtiä työntyy mullasta.

Kevät etenee myös käsityörintamalla. Tässä ovat viimeisimmät neuleet: Kaulahuivi, vaihteeksi itselle, ( Tällä mallilla, mutta ohuemmasta langasta ja suorakaiteen muotoinen – silmukoita 39)…

… sekä vauvan peitto, jolle sopivasti tulikin käyttöä Raahen ystävien perheessä. Terveiset vaan mummolle ja vaarille sekä viikon vanhalle tyttövauvalle + vanhemmille!  Enää kaksi  neuletta kesken ja SITTEN – pillit pussiin kesäksi! (Luulen aina, että saan nopeammin valmista, kun teen montaa neuletta yhtä aikaa. Turha luulo…)

Kompostorissakin on huomattu, että kevättä on ilmassa. Hyvä juttu! Nyt taas mahtuu – välillä jo  piti täyttää varakompostoria.

Eilen otettiin varhaisperunat itämään: Siikli ja tietenkin Tammiston aikainen, mitä ihan perinnemielessä ja isän muistoksi kasvatamme. Ei kyllä oikein tunnu todennäköiseltä, että reilun kuukauden kuluttua lumi olisi poissa, on sitä niin paljon ja maakin on varmaan märän syksyn jäljiltä vahvassa jäässä.

Koska keväiset luontokuvat ovat niin kauniita, on ihan pakko panna tähän loppuun vielä yksi, Virtalankoskelta. Lintuja odotellessa ja kevään kohinaa kuunnellessa. Multasormien viilentämiseksi, sillä ne käyvät jo liian kuumina …