Jokin aika sitten tytär kehotti miettimään, että ehkä kannattaisi tallentaa näitä blogikirjoituksia. Voihan olla, että ne yks kaks vain katoavat bittiavaruuteen kuvineen päivineen ja kuitenkin ehkä haluaisin niitä vielä vuosien kuluttuakin joskus muistella. Reseptitkin olisi kiva löytää. Siispä aloin eräänä aamuna melkoisen urakan: Tallensin uuteen kansioon yksitellen jokaisen kirjoituksen – ensin kuukausittain ja sitten vuosittain. Lopuksi vielä kopioin ”hela hoidon” ulkoiselle kiintolevylle. Huh! Nyt on kaikki muu tallessa paitsi meneillään oleva kuukausi. Päätin nimittäin, että jatkossa alan tehdä tätä aina kuukausi kerrallaan (muistankohan?)
Mökkirantaa
Tämä työ olikin melkoinen aikamatka. En toki viitsinyt lukea kaikkia juttujani, mutta ne tulivat muuten mieleen työn edetessä, vaiheittain. Välillä tuli surullinen olo: Tuota kirjoittaessani en vielä tiennyt. En tiennyt esimerkiksi, että äidin terveys pettäisi eräänä iltana lopullisesti. En tiennyt, että viime kevään koskikierros tulisi olemaan hänen viimeinen kotiseuturetkensä – vain kolme päivää ennen romahdusta.
Joku toinen tarina taas tuntui kuin sadulta: jälkikäteen sen todellisuus oli kummallisesti haihtunut, vaikka se totta silloin olikin. Siitä oli tullut vain muisto.
Mikael oli kasvanut vauvasta pieneksi pojaksi – milloin muka? Haikeaa.
Kuumailmapallo kuvastuu järveen
Tällaista elämä vaan on. Ei meidän kuulukaan tietää etukäteen tulevia, en edes haluaisi. Mutta jälkeen päinkin voi silti kiittää hyvistä päivistä, hyvistä hetkistä, hyvistä muistoista. Kiitokset voivat soljua haikeiden kyynelten läpi, mutta aina niihin kuitenkin löytyy aiheita.
”Kauniina nauhana vuosien päivät helminä jokainen muistoiksi jäivät. Elämän päivien ketju on kallis, niistä en yhdenkään kadota sallis.”
(Kuvat on ottanut Mikaelin isä useita vuosia sitten, lipuessaan kuumailmapallon korissa lähitienoilla.)
Riitan puutarha ja mummolan riepumatto 
Juuri näin, otetaan hetkistä kaikki irti ja ollaan kiitollisia elämästä!
Lapset kasvavat niin nopeasti, itse havahduin viimeksi, kun esikoinen täytti 18 vuotta ja sai juuri ajokortin… Katselin vanhoja kuvia albumista tippa linssissä ja ihmettelin, että mihin nämä vuodet oikein vilistivät?!
Itse otin myös juuri varmuuskopion blogistani, mutta jotenkin pelottaa, että jos nuo kaikki kuvat ja kirjoitukset kumminkin katoavat biottiavaruuteen?! Onkohan mitään palvelua olemassa, jolla blogin saisi paperille? Oikein kirjaksi koottuna?
En tiedä, onko sellaista. Luulisi, että löytyisi. Itse ajattelin samaa ja mietin jopa sitä, että voisin pikkuhiljaa tulostella sivuja. Ongelma on kuitenkin se, että kun siirsin jutut Wordiin, ne menivät ihan miten sattuu kuvien ja tekstin suhteen. Aikamoinen homma olisi alkaa korjailla!
Miten ne tallenetaan?
Olen myös sitä miettinyt että täytyisi tallentaa jonnekin ulkoiselle kiintolevylle. Mutta miten se tapahtuu,?
Sylvi, saattaa olla helpompiakin tapoja, mutta minä tein yksinkertaisesti niin, että ”maalasin” yksitellen kunkin jutun, kopioin ja liitin sitten Wordiin. Kuvat ja tekstit hyppäsivät mihin sattuu, mutta voihan ne sieltä sitten järjestää, jos joskus tulee se tarve. Mutta kertokaa te viisaammat, miten se olisi helpommin tai järkevämmin ollut tehtävissä!
Kiitos vastauksesta. Aika suuren työn olet tehnyt. Oliskohan helpompaa, olis kiva tietää.?
Se oli todella suuri homma, monen monta tuntia…