Mikaelin lomapäiviä

Nuhainen pikkumies oli meillä muutaman päivän paranemassa pääsiäiskuntoon. Tavallisin kysymys oli: ”Mummo, mistäs nyt tehdään?” Ja tehtiinhän me vaikka mitä, mummon ja papan kanssa. Ja enonkin. Tässä linja-auton kuljettajalla on enon vanha puuratti. Hyvin matkustettiin, me aikuiset, ja Jamppa-kissakin toisinaan. Jatkettiin vaan bussia uusilla tuoleilla!

Pääsiäinen on tulossa ja siivotakin täytyy: ”Anna kun minä!”

Aurinko paljastaa pölyt, mutta apua on onneksi tulossa.

Kaikki ruoka maistuu: Ensimmäisen kerran elämässään Mikael söi ruisjauhoissa kieriteltyjä ja voissa paistettuja neulamuikkuja. Monta. Nam!

Ja mummin marjat – niitä ei voi saada liikaa. Toivottavasti ensi kesäkin näitä herkkuja meille suo.

Sitten varastosta löytyi aarre: Enon vanha metallitraktori.

Pihallakin käytiin aina toisinaan. ISO lumikasa! Täältä näkee kauas!

Ja täältä on kiva laskea pyllymäkeä!

Mitkä nuo ovat? Jo Lapin matkan suksiboksi oli sanana kummallinen, mutta että lumikengät…

Muumikirjat ja muumifilmit ovat suosiossa. Varsinkin Mörkö on ihanan jännittävä. Mummi teki pihalle oman mörön: Tuolla se nyt möröttää, katajapensas, kevätsuojauksessaan…

Muistan itse, kuinka kivaa oli, kun lapsena, sairaana ollessani, äiti antoi minulle pääsiäiskoristelaatikon. Nythän oli mitä sopivin aika tehdä samoin.

Olipas mukavaa! Mikael viihtyi ja viihtyi vielä saunan jälkeenkin leikeissään. Mikä oli kivoin tavara? Puput? Vai noita? Tiput? Munat? Arvatkaapas vaan. Ei mikään niistä, vaan kolme pientä koria,  joihin poika ”istutti” kukkaisia kynttilämansetteja uudelleen ja uudelleen. ”Nämä on minulle tärkeitä!” hän toisti ja kantoi koristeet jopa iltapuuropöydälle.  Mummun kukkakaveri. Ihan selvästi!