Ihmettelin jo kauan sitten, miten kummassa olen hamstrannut niin paljon villalankoja. Tarjouksista tarttuu mukaan… Tänä talvena olen urakoinut niitä tosissani: miesväelle on jouluksi saatujen lisäksi sukkia myös varastossa. Miesten sukat kun ovat pitkästyttävämpiä neuloa, siksi panostin näin aluksi niihin. Naisväelle tulee sitten jatkossa.
Kirjoneulelapasia kudoin lisää, vastakkaisilla väreillä…
… ja Mikaelille langanjämistä lämpimät lapaset. Näitäkin on tehtävä vielä, ovat niin nopeita neuloa ja kuitenkin, kahdella värillä, napakoita.
Löysin myös monta kerää Lidlistä muinoin ostettua halpaa mutta ihanan pehmeää sekoitelankaa. Muistaakseni tein siitä joitain Mikaelille pari vuotta sitten, mutta entä lopuille? Sitten keksin: Aloin neuloa korinpohjaa (5 nurin – 5 oikein) sadalla silmukalla. Tästä tulee vaunupeitto, ehkä jollekin tuttavan vauvalle – tai sitten se jää varastoon omia, uusia lapsenlapsia odottelemaan. Ja näin saan nämäkin kerät pois ”kuleksimasta”.
Leena-ystävältä kuulin, että vanhusten torkkupeittoihin kerätään neulottuja, 18×18 sentin neliöitä. Hän oli jo itse vienyt vanhainkodille niitä melkoisen määrän. Siinäpä minullekin hyvä keino saada loput vajaat lankakerät hupenemaan. Lisäksi olimme lähdössä Lappiin pitkälle, suuntaansa kymmenen tuntia kestävälle automatkalle. Sellaisessa ajassa saa aikaan jo vaikka mitä! Tein autoneuleita varten langoille ”likaantumisenestoautomaatin”…
…ja kotiinpaluun jälkeen tulos ole se, että kaikki mukaan ottamani kerät olivat kadonneet näihin 25 lappuun (joista mieleeni tulee väistämättä satu prinsessasta ja herneestä).
Kotona löysin sitten vielä kerien loppuja sen verran, että kaikkinensa tilkkuja valmistui yli neljäkymmentä. Vein ne vanhainkodille, jossa ahkerat kädet jatkavat minunkin neliöistäni lämmittäviä peittoja. Hyvä idea kaikkinensa! Lankakori vajeni huomattavasti, jäljelle jäi vain Nalle-vahvuutta ja ”tyttöjen” värejä. Niistä jatkan kevään mittaan naisväen sukkia ja sitten koppani onkin aika tyhjä. Mutta kuinka kauan? Kolme kerää (ihanaa ja aivan välttämätöntä) kevätedullista lankaa lähti Keuruulle mukaan Jyväskylän reissulta, vaikka kuinka yritin kiertää ne hyllyt kaukaa. Höh.
Olepa ahkeroin.
kauniinta ja varmasti lämpimiä.
No, ei kauniita mutta lämpimiä…
No en osaa minäkään muuten istua TV:een ääreen kuin kutemen kanssa. Selvät mummoilun piirteet! Noita lämpimiä aina joku tarvitsee!
Siinäpä se! Tuntuu niin turhalta vain katsella telkkariruutua, helppoja sukkia voi kutoa samalla. Kirjoneuleeseen en kyllä siinä pysty!